Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Kenties ... olen sitten jäljestä päin kuullut, että he kuitenkin wiettiwät häänsä; ja sen johdosta soisin monin kerroin, että se tapaus olisikin ollut sattumus waan. Kesäinen aika on. Köyhä waimo kahden pienen poikasensa kanssa istuu kylän läpi menewän maantien wieressä.
Minä koetin muistella morsiantani ja wiittätuhatta markkaa ja wieroittaa Kerttua pois mielestäni, mutta tunnon rauhaa ei minulle tullut. Lähdin kylään wiihdyttämään rauhattomuuttani, sillä oli eräs kesäinen pyhäilta. Tiellä tapasin kylän nuorison koolla. Heitä juuri olin lähtenytkin hakemaan, ja kaikki olisi ollut hywin, mutta woi hirmua!
En huoli, en välitä, kuolen nälkään sittenpähän korjaavat. Mutta ilma oli niin kaunis, kesäinen iltapäivä oli niin herttainen ja lämmin. Ja juuri kun jänis luuli olevansa synkimmän näreikön peitossa, loppui metsä, ja hän oli niityn reunassa, ladon takana, lähellä pellon aitaa, ja tuolla oli talo ylempänä. Hän seisahtui ja kuunteli.
Kustaa, kesäk. 24 p. On taas vähäsen aikaa kirjoittaa, Esteri ja muu väki ovat kirkossa. Kyllä on juhannus tänä vuonna ihana, ja kaunis on kesäinen päivä. Kuinka tasaisesti läikkyy lahti tuossa rantavainion alla, hopeainen läike aivan kuin hymyilee siintävälle taivaalle niin juhlallisesti ja rauhallisesti. Jospa ihminen voisi unohtaa menneet ja tulevat ja yhtyä tähän rauhalliseen hymyilyyn!
Hän liikkuu ikäänkuin haltia, ja hänelle olisi mahdollista kadota kuten kesäinen pilvi, jonka tuuli puhaltaa hajallensa avaruuteen; hän saattaa siis joko tulla liehuen mistä metsän loukosta tahansa hämmähäkin-verkkoinen huntu kasvoillansa ja miten silloin kävisi?" Tuskin huomattava hymyily lepäsihe hetken aikaa tytön huulilla.
Laula korvin kuullakseni: kumman on parempi olla, kumman olla kuuluisampi, tyttärenkö taattolassa vai miniän miehelässä? "Tiainenpa tieon antoi, kyntörastas raksahutti: 'Valkea kesäinen päivä, neitivalta valkeampi; vilu on rauta pakkasessa, vilumpi miniävalta. Niin on neiti taattolassa, kuin marja hyvällä maalla, niin miniä miehelässä, kuin on koira kahlehissa.
Ja oli olevinaan kuin kesäinen sunnuntaipäivä tai aamu sen alkaessa. Laiva oli täynnä kansaa, nuorta ja vanhaa, kaikki kirkkoon kiirehtäviä, joka jo näkyi tuolta kaukaa salmen suusta kummultaan kohoavan. Silloin kaikui Jumalan ääni minulle syvyydestä: Miksi niin yksin, matkamies? Miksi seisot muista erilläsi laivan nokassa ja tuijottelet ryppyotsin kuohuun kohisevaan?
»Silloin on rintatauti pahalla puolella, kun ihminen alkaa hikoilla!» välähti hänen mieleensä kuin kuolemantuomio. Hän tunsi värisevänsä vilusta. Mutta hän huomasi samalla, että ulkona pihalla paistoi kesäinen aurinko. »Menen vähän päivänpaisteeseen lämmittelemään ja miettimään mitä on tehtävä», ajatteli hän. Hän oli niin heikko, että jaksoi vaivoin pihalle saakka.
Vyöry on uurtanut itselleen väylän vuoreen ja puhdistanut sen puista ja maasta, niin että paha arpi ammottaa vuoren rinnassa. Mutta vielä ammottavampia, vielä aivan vereslihalla olevia haavoja on kesäinen sade saanut aikaan muutamia päiviä sitten. Jossakin tuolla korkealla on vuoren huippu, jota ei tänne näy.
Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen asuvat kaikki Suvantolassa, Kalevalan kankahilla, jossa aina vallitsee kesäinen tunnelma, toisin sanoen näkymättömän maailman korkeammilla tasoilla, ja pyrkivät sieltä päin Pohjan tyttöä kosimaan. Pohjolaa kuvataan kylmäksi ja kolkoksi. Sen ainoa ihanuus on Pohjan tyttö.
Päivän Sana
Muut Etsivät