Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Niistä sai Erkki vastauksen. Mutta illalla, kun Aune huoneessansa seisoi äidin kuvan edessä, kimalteli kuin aamukastetta hänen silmissänsä, ja hänen huulillaan oli hymyä. »Oi äiti, näetkö sinä lapsesi onnen?» Kesäinen päivä paistoi lämpimästi. Ikkuna oli auki ja tien toiselta puolen lehahti tuomien tuoksu.
Kesäinen päivä oli laskeumaisillansa. Se ikäänkuin peitti kasvojansa näiltä vihan nä'yiltä. Mutta Pohjanpiltti likisti morsiamensa rintaansa ja alkoi valmistella yöllistä tappelua. Lyylin asema oli nyt niinkuin aina kokassa ja hänen ympärinsä seisoivat Pohjan etevimmät urohot. Perää taas hallitsi Vitjakka itse ja kaikki laivan-väki noudatti hänen käskyjänsä.
Hänen mielensä katkeruutta ei voinut kaunis, kesäinen aamuaurinko poistaa.
Sieltä laskeutui hän alikerran suureen eteiseen, josta ovi vei rovastin puolelle, toinen sitä vastapäätä oleva ruokasaliin ja kyökin puolelle ja kolmas suureen saliin. Kaikki ovet olivat auki, ja lämmin, tuoksuva kesäinen ilma huljui huoneesta huoneeseen.
Mikko pyyhki otsaansa paitansa hihaan, oli vähän aikaa ääneti ja jatkoi sitte taas: »Oli kesäinen päivä, semmoinen, jona ei tuulen henkeä tunne, jolloin luonto ikäänkuin kuuntelee sen turvissa asuvien lintusten ääntä. Minä kuulin Anna-Liisan kepeän astunnan ja riensin häntä vastaan.
"Oi! kuinka olet onnellinen, Hannes, koska sinulla ovat vanhemmat," huokasi Lyyli, mutta Mikko lausui: "On isä taivahassa kaikkien, Mi katseleepi hymyillen Armaita aina lapsiaan. Te lapsiansa olkaat vaan: Se onni suurin ihmisen, Min tunnustatte riemuiten, Kun saavutatte autuuden." Vene pääsi kirkkorantaan ja väki kävi kirkkoon. Oli kesäinen ilta kaksi vuotta jälkeen edellisen tapauksen.
Kihlautuneet eivät olleet mitään kuulleet; he istuivat käsi kädessä, katse kaukaisuuteen suunnattuna. Se oli ihana kesäinen yö.
Ja tiesivät kuinka se hullu pyörähtämisen tapakin oli syntynyt. Silloin oli ollut kesäinen sunnuntaipäivä. Suuri vedenselkä oli tyyni, taivas täynnä liikkumattomia kirkasreunaisia hattaroita. Aurinkoa ei näkynyt, ja vedenpinta oli hienossa varjossa.
Parempi minun olisi, Parempi olisi ollut, Olla karhun kainalossa, Suussa juoksevan sutosen, Kun reessä repokypärän, Korjassa korian sulhon. Minä pyy pesätön lintu. Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Entistä elantoani; Niin oli entinen elanto, Kun kesäinen päivän nousu, Aamu armas aurinkoinen.
Ja kun aamukirkko vihdoin loppuu ja kaikki tulevat ulos kirkkomäelle, ovat tähdet jo sammuneet, mutta idästä on taivas punaisenkellervä kuin kypsi kesäinen omena, ja nyt lähdetään ajaa karittelemaan veli Petterin kotiin. Kivenheiton päässä kirkosta on verotalollisen Petter Matsonin suuri tupa leivin- ja vierashuoneineen ja makuuhuone ylhäällä vinnillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät