Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
»Minä voisin», sanoi Duncan Campbell, jonka äänestä kuului, kuinka hänessä epäilyksen, vihan ja pelon tunteet taistelivat, »minä voisin mutta tiedänhän, että sinä ja koko sinun sukusi, samoin kuin Suuri Vihollisemme, olette valehtelijoita ja murhamiehiä kaikkityyni mutta jos se olisi totta, mitä minulle kerrot, niin melkein voisin antaa sinulle anteeksi, mitä pahaa olet minulle tehnyt.»
ROMEO. Ei, lepo mulla oli herttaisempi. LORENZO. Varjelkoon Herra! Rosalinan lempi? ROMEO. Kuin? Rosalinan, isä hyvä? Ei! Sen nimen ja sen tuskat unhe vei. LORENZO. Sep' oivaa! Vaan miss' olit oikeastaan? ROMEO. Ennenkuin kysymykses kerrot, vastaan. Ma pidoiss' olin vihamieheni, Siell' äkisti mun joku haavoitti; Ma samoin tein; ja kumpaisenkin haavat Sun pyhän lääkkees kautta avun saavat.
Halliparta Kiireensä kaljun kuninkuuttas vastaan Kypäriin pukee; poika tyttöääntään Karaisee, hennot jäsenensä puuttain Teräkseen jäykkään kruunuasi vastaan; Papitkin kuolettavast' elfenpuusta Virittää jousta valtakuntaas vastaan; Naiskehrääjäkin ruosteist' iskee peistä Valtikkaas vastaan; kaikki kapinoi, Pahemmin käy kuin kertoakaan voi. KUNINGAS RICHARD. Noin pahaa kerrot liian, liian hyvin.
MAURA. Korkeimmalla kerran hymyköön sun sielus, Kaupungissa kunnian! Mut jää nyt hyväst! Kuoleva mua odottaa, ja rientää täytyy. ELINA. Hyvästi! ja muista, koska taasen tulet, Tule kertomahaan kuinka läksi täältä Onnellisna matkamies. MAURA. Mä pian tulen. KASPER. Haa! mä tuskin tahdon uskoo mitä kerrot. Leonard on tullut?
"Nyt kerrot huonosti, Syphax. Minä kerron tapauksen lopun. Olin juuri tulossa vallituksilta Aureliuksen portin ja Hadrianuksen haudan luota." "Kauniista, jumalain kuvilla kaunistetusta lempipaikastasi", keskeytti Kallistratos. "Ja käännyin Kapitoliumin juurella Trajanuksen torille päin. Siellä seisoi töllöttävä, hoilaava kansanjoukko, joka uteliaana katseli ihmismetsästystä.
Kansan kannel jäi jälelle liki suuren Suomen linnan, alle kuusen kukkalatvan, päivänpuolelle mäkeä. Tuo päreä Päivän poika kulki tietä kuusipuista, istahti ilokivelle, käänti kanteleen kätehen: »Siis mitä minulle kerrot, soitto menneiden kesien?» Puhui kannel puusta tehty: »Kerron itsesi ihanan, laulan sulle Päivän laulun.»
Jos merellä on puoleksikaan niin hupaista kuin sinä kerrot, en totta tosiaan katuisi. Mutta kun muistan, miten Tiina tätini miehen kävi, niin vähän pelottaa«. «Kuoleehan maalla kumminkin enemmän väkeä, sinä narri!... No, kävitkö eilen Metsämaassa? Mitä isäsi sanoi?« «Perhana! Isä oli pahalla tuulella, eikä äidistä ollut mihinkään.
mun tahtoo sulle henkimään, sa, joka iloitset siitä, ja mua ilahdutat, jos kerrot, mitä sulle Toivo lupaa.» Ja minä: »Uudet ynnä vanhat kirjat päämäärän näyttää ja ma seuraan sitä sieluille, jotk' on Luojan ystäviä. Jesaia sanoo, että kaksoispuvun omassa maassa kukin kantakohon, ja heidän maansa on tää armas autuus.
Sanopa suorastaan ja totuuden miehenä, josko se ylhäinen nainen, josta kerrot, on kukaan muu kuin se sulotar, jonka avulla näin sinun laasevan kappelia Engaddissa?" "Mitä, hävitön ritari", kääpiö vastasi, "luuletko että meidän oman kuninkaallisen hellyytemme esine, hän, joka on korkeutemme osamies ja vertaisemme kauneudessa, alentaisi itseänsä kutsumaan luokseen semmoista palveliaa, kuin sinä?
Olli vakuuttikin kaiken aikaa tiellä tullessamme: muista nyt, että kerrot kaikki tyyni, ettet unohda etkä jätä mitään pois. Niin, eikö ole totta? Elä yhtään irvistele, sen sinä sanoit, ja lupasit vielä OLLI. Perhana olkoon, ellet tuki suutasi nyt, tai puhu mitä tiedät sunnuntai-illan tapauksista, niin minä sun SANNA. Sunnuntai-illan?
Päivän Sana
Muut Etsivät