Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Usean penikulman laajalle ulottui tuo ääretön kenttä aivan alastomana, ilman ainoatakaan puuta, ilman yhtäkään rakennusta. Muutama pensas-aita ja lehto muodostivat harvoja pilkkuja valkoisella maalla. Koskaan sen jälkeen en ole nähnyt sellaista seutua; pölymeri, vaaleata maata, joka oli sieltä täältä haljennut, näyttäen ruskeita sisuksiaan.
Aseman takana on laakea kenttä, jonkinlainen harvaan ja säännöllisesti istutettuja puita kasvava pelto, jonka ruskeasta pinnasta pistää esiin mataloita, valkoisia rakennuksia. Siinä ei ole vielä mitään erinomaista. Mutta missä on lumi ja missä ovat vuoret?
Birkebeinit pyhinä paaston Tulit miekkoja mittelemään; Knuut jaarli johti, ratkaisi rauta Riidan vallasta kuninkaan. Se totta on: ajoist' ei Sverren saakka Niin tuimasti taisteltu; Luminen kenttä, veristen urhoin vuode, Oli kuin kukista kudottu. Pakohon pötkivät Birkebeinit, Pois heittivät kirveet ja kilpensä; Satamääriltä pako toki sikseen jäi, Kun lepäsit kylminä kentällä.
Ei vaalijoiksi teistä sen valkean vallan, ei päästäjiksi synkeiden pilvien kohdun, ei leikkienne tantere kultainen kenttä öisien tulten. On onnenne käskyä ankarien kuulla. On vapaus käskeviä henkiä varten. He tanssivat soidessa salamien säilän, he huippuja kulkevat, allansa kuilut, elämä ja ihmiset, kuoleman kauhu.
Annikki nauroi: "Kuka yksin leikkiä viitsisi! Anna entiset leikkitoverini minulle takaisin." "Yksin on elämän kenttä kuljettava. Ei ole mulla vallassani antaa sulle leikkitovereja. Kullakin on oma tiensä astuttavana, oma työnsä tehtävänä. Luovu leikin unelmista, Annikkini!" pyyteli Elämä. "En tahdo luopua leikistä enkä tahdo olla yksin!" valitteli Annikki.
Herätessäni sinä päivänä noin kello kolmen aikaan aamulla, makasin kovalla maalla, väsymyksen runtelemana ja kasvot hiessä. Kuuma ja raskas heinäkuun yö painoi rintaani. Ympärillä nukkuivat toverini päällystakkeihinsa kääriytyneinä; he olivat ikäänkuin mustia pilkkuja harmaalla maalla, ja koko tuo synkkä kenttä huokui; luulin kuulevani nukkuvan ihmisjoukon voimakkaan hengityksen.
Piha oli avara kenttä, joka vietti länttä kohden ja jonka takana oli vieriäinen ja kaunis kukkula, jonka huipulla oli vanhan luostarin rauniot. Toisella puolella kenttää oli kukkatarha ja leikkikenttä, jonka Repton alkuansa oli järjestänyt; vastakkaisella puolella oli kaksi isoa majaa, toinen tanssimia, toinen illallista varten.
Kuudes kohtaus. Sama paikka. Kenttä linnan edustalla. MALCOLM. Nyt lähell' ollaan; lehväsuojat maahan Ja tosi etehen! Te, kunnon setä, Ja jalo poikanne, mun serkkuni, Alatte leikin. Me ja kunnon Macduff, Me teemme mit' on vielä tekemättä, Sovitun käskyn mukaan. SIWARD. Hyvästi! Jos tietäis vaan, miss' on tuon pedon säily, Niin selkään tulkoon, jos ei miekat häily!
Kukkulan laella on tasainen kenttä kuin lattia, ja sen laitaan on hirsistä alttari kyhätty, jonka päälle on valkoinen liina levitetty. Liinan päällä, johon papin rouva on ristin kuvan ommellut, on kastemalja ja rippikalut ja raamattu. Sen edessä seisoo pappi ja puhuu levähtämättä aamusta iltaan, vastapäätä suitsuavaa vuorta.
Vähitellen palasi elämä; jäseneni keventyivät, ainoastaan olkapääni tuntui ikäänkuin äärettömän painon alla muserretulta. Silloin koetin haavoitetun eläimen aistilla kohota istualleni; tuskan huudahtus pääsi suustani ja minä putosin raskaasti jälleen maahan. Mutta minä elin nyt, minä näin, minä ymmärsin. Kenttä oli alaston ja tyhjä, kirkkaan auringon paisteen valaisema.
Päivän Sana
Muut Etsivät