Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. joulukuuta 2025
Nytkin näin tuli hän, heti siskoa kutsui ja lausui: »Hanna, jo vieras vartoilee, ota hattus ja riennä, siksi kun iltanen valmistuu sekä vanha Susanna juoksee, kuin tapa häll' on, maat, mäet, huutaen etsii, ehdimme seutuja näyttää vieraallemme ja nähdä, karkeloll' onko jo kansa ja yöks ilokokkoja tehty.» Lausui, katsahtaa vain huonett' ehti ja kuulla kellon äänen, mi juur nyt löi, sekä riemulla nähdä, kuin kodiss' armahass' ennellään oli, tuttua kaikki, nähdä ei ehtinyt, kuink' ujostellen lempeä sisko kartteli häntä ja riens hatun varjosta verhoa saamaan.
No, elä seiso Santtu, onhan tuossa istuinta. Tämän teki kylään mieli, kun tiesi, että tänne on lähtö. Tämä sai vasta kellonkin ... näytäpä tuota noille vieraille ja vaiheta. Santtu poika, oikea isän perikuva, istui tuolille, aukoi turkkinsa nappeja miehevällä vakavuudella ja saatuaan kellon peräimet näkyviin, asettui yhteen kohtaan. No, näytäpä nyt tuota kelloasi, sanoi kirjuri.
Kellon tuttu ääni kutsui perheen jäseniä "keskus-asemalle", joksi Bruuno hyvin sattuvasti nimitti verantaa, joka kesällä oli tavallisena kokouspaikkana. Pää täynnänsä saksalaisia lauselmia ja sananparsia, tuli Gerda alas ylikerrassa sijaitsevasta huoneestaan; hän luki innokkaasti voidaksensa syksyllä lähteä ulkomaille täydentämään siellä opintojansa saksankielessä, joka oli hänen pää-aineensa.
Huolimatta yhtään mitään kenestäkään huoneessa olijasta, alkoiwat he wilkuilla ympäri huonetta, lasketellen samassa kello=asiaan kuuluwia sanoja ja lauseita; tuntuipa siltä kuin he olisiwat otaksuneet koko kellon ja talon yksinomaisesti kuuluwan heille. Nämä oliwat täydessä naimaijässä olewaa nuorta wäkeä ja olipa heidän joukossaan pari morsiuspariakin.
Mutta he eivät soittaneet ja se harmitti minua. Silloin kuului pienen kellon helinää esiripun takaa sitten toisen kerran, jolloin samalla soittajat kävivät käsiksi käyriin tahi kohottivat torvet huulilleen, kuuluipa pian kolmaskin helinä ja bum bum bum kumahti suuri bassorumpu, viulut alkoivat soida ja esitettiin alkusoitto.
Hänkin oli epärehellinen ihminen, sillä "kyllä vakka kantensa valitsee". "Vai niin! Mutta mepä emme aiokaan sinun luvistasi pitää minkäänlaista lukua", sanoi nimismies, pisti kellon lakkariinsa ja niin lähtivät syynimiehet pois. Jo samana iltana istui Nartti koreasti kiinni, vahvasti raudoitettuna. Tuon kellon asiat olivat kummallista laatua.
Kun ei Antti vieläkään antanut perää, niin arveli Yrjö: nyt ei Antti muista, kuinka hyvä minä olen hänelle usein ollut ja olenhan minä päälliseksi vanhempikin; niin mietti Yrjö ja kellon hinta nousi yli 30 riksin. Antti yhä vielä korotti hintaa hänkin.
Muun muassa hän lahjoitti minulle kaksipiippuisen pyssyn hylkeennahkakotelossa sekä sen lisäksi vielä kellon ja ehdotti aivan itsestään, että minä nämä päivät ennen poislähtöäni saisin käyttää Jens-renkiä sekä soutovenettä, milloin minua vain halutti lähteä kalastelemaan tai metsästämään.
Tehkämme sulat sovinnot, rajarauhat rapsakamme iäksemme, ilmaksemme, polveksemme, päiviksemme, ettet sorra sorkkasäärtä, kaa'a maion kantajata tänä suurena suvena, Luojan lämminnä kesänä! "Kun sa kuulet kellon äänen tahi torven toitotuksen, lyöte maata mättähälle, nurmelle nukahtamahan, tunge korvasi kulohon, paina pääsi mättähäsen!
Tämä neljännes oli niin pitkä, että Scrooge oli monta kertaa vakuutettu siitä, että hän oli tietämättänsä nukahtanut eikä huomannutkaan kellon lyöntiä. Viimein se tapasi hänen kuuntelevaa korvaansa. "Plim, plam!" "Neljänneksen yli", sanoi Scrooge, lukien. "Plim, plam!" "Puolivälissä!" sanoi Scrooge. "Plim, plam!" "Neljännestä vailla", sanoi Scrooge. "Plim, plam!"
Päivän Sana
Muut Etsivät