Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Yhdessä kulmassa oli seinäkello kaappineen ruusulliseksi maalattu ja joka kellon lyömä aukeni luukku, josta kurkisti käki kukkumalla kertoen kellon lyömät. Muutama puutuoli, ruoka- ja avain-kaappi ja puolen tusinaa rukkia oli vielä huoneessa nähtävänä, eikä muuta mitään. Kehräten pellavia kahden tyttären ja kolmen piian seurassa, istui emäntä itse esinnä.
"Minulla on uusi kello," ehti Topias selittämään, "tahi ei se enää uusikaan ole, mutta ei ole enää..." "Tämähän on vanha, vanhanaikainen. Mistä..." "Minä lainasin. Kuule nyt, että minä lainasin kerran tämän kellon sinun isällesi." "Milloin?" "Silloin kuin äitisi kuoli, Hän ei tuonutkaan sitä takaisin, vasta tänäpäivänä sain sen." "Voi isä sinua!"
Mutta viimein loppui kuitenkin lukiolaisten kärsivällisyys, ja he päättivät tässäkin asiassa hankkia itselleen oikeutensa omalla kädellään, niinkuin olivat hankkineet sen niin monta kertaa ennenkin. Ja eräänä aamuna, kun rehtori taas tarttui kellon nuoraan soittaakseen, ei ääntä kuulunutkaan, mutta sen sijaan tuli poikkileikattu nuora seinän läpi alas hänen silmilleen.
Ja vanhan lukiorakennuksen ulkoseinässä on vielä ryöstetyn kellon rautapeltinen katos ja sen nuoran reikä, jonka avulla tätä kelloa soitettiin. Mutta toista kelloa ei ole sille sijalle enää koskaan ilmaantunut. UROTY
Kuplat kuohuu taikinassa, aine suli kauttaaltaan! Lipeää nyt saakoon massa, niin se juoksee solkenaan. Puhdas, vaahdoton seos olkohon: Saadaan puhdas sointu malmiin, heleys ääneen kellon valmiin.
Ei hän ennen ollut sitä niin huomannut ... välistä vain, kun olivat lukeneet säästöjään ja Martilla oli monta markkaa enemmän. »Joko pannaan kello taskuun?» Martti pani kellon taskuunsa.
Mutta tähän jalomieliseen tarjoukseen herra Duncan ei vastannut muulla tavoin, kuin että vei vieraansa hänelle määrättyyn kamariin ja antoi hänelle tiedoksi, että linnan kellon soittaminen ilmoittaisi, milloin päivällinen oli valmis. Tää onko linnas, Baldwin? Synkkänä Sen musta lippu liehuu tornilta, Pimittäin aaltoin vaahdot valkeat, Mi huuhtoo linnan peruskallioita.
Jopa nyhjähteli tapuli ja jymeästi moukui ison kellon ääni ympäri koko seudun, muistuttaen kaikille sunnuntain aattoillasta. Lopuksi hän löi vielä, maailman kolmikulmaisen säännön mukaan, kolmasti kellon laitaan, ja silloin se oli sitä myöten valmista. Suntio tuli pappilasta, jossa oli kellon soittajan tavoin käyttänyt tunnin aikaa hyväkseen, ja avasi kirkon ovet.
Pah' on orjana eleä, Käyä toisen käskyläisnä Olin orja mieki muinen, Palkanpiika pappilassa; Pah' oli olla pappilassa, Kehno kellon soittajassa, Paljo pantihin olutta, Meille hiivat heitettihin. Pah' oli olla orjuuessa, Ei parempi emantuuessa: Unta täynnä uunin korvat, Paljo pankolla makuuta, Ei emännän vuotehella, Talon vanhimman varalla. Olut vieri kun vetehen.
Niin mahtavalla voimalla tunkeutui minuun tuo uusi ajatus, että kiireen kaupalla heitin kivilaatan paikalleen, otin toisen noista lattialla makaavista katkenneista kielistä käteeni, jyskytin ohimennessäni sen paksummalla päällä kellon reunaan niin, että korvakalvoni olivat haljeta, ja kiidin portaita ja köyttä alas semmoisella vauhdilla, että Akmed minulta ilveillen kysyi, olivatko kivipatsaat kintereilläni.
Päivän Sana
Muut Etsivät