Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Epäilemättä kansleri Séguier'in silmät tällä hetkellä tähystelivät tuon merkillisen kellon nauhaa; mutta kun hän ei sitä löytänyt, tavoitti hän sen sijaan sitä paikkaa, jossa kuningatar oli sanonut paperin olevan.
Herman rupesi kävelemään aution talon ympärillä; hän astui lyhdyn luo, katsoi kelloaan: oli kaksikymmentä minuttia yli yksitoista. Hän jäi lyhdyn luo, katsella tuijottaen kellon viisaria ja odottaen jäljellä olevat minutit. Säntilleen puoli kaksitoista Herman meni kreivittären portaille ja astui kirkkaasti valaistuun eteiseen. Ovenvartijaa ei ollut.
Nyt vaihetettiin kihlat molemmin puolin, ja Leijonan emäntä, jonka mielestä jotain piti sanottamankin, puhkesi rinnastansa raukeemaan: "Sydän ja kello, ovathan ne kaksi yhtä, ja rakkaus, se on kellon avain". Hän nauroi omaa sukkeluuttaan, koskei kukaan muu sitä tehnyt.
Kellon koneisto ei vielä ole seisahtunut; hänen sihteerinsä on vast'ikään mennyt kantaen kirjeitä, puolet Euroopan hallituksille ja puolet Ruotsin ja Suomen virkakunnille.
Kellon kahdeksaa lyödessä istui dosentti Alanus auditorium majusen ylemmässä kateederissa ja Paul Bertelsköld alemmassa: edellinen puettuna papinkauhtanaan ja päässänsä vast'ikään puuteroitu irtotukka; jälkimmäinen puettuna aatelispukuunsa.
Näytti siltä kuin vainaja vähän ennen kuolematansa olisi aikonut pistää kellon taskuunsa, mutta se olikin mennyt taskun taakse ja liukunut alas liukumistaan, kunnes kaatuminen kalliolta muserti sen ja juututti vereen vähän mattaa taskun pohjaa alemmalle.
Arkku ei juuri paljon sisältänyt, mutta kuitenkin syynimiehille jotakin hyvin tärkeää, sillä sieltä löytyi eräs kultakello, joka nimimerkeistä tunnettiin papilta ryöstetyksi kelloksi. "Mistä miehesi on tämän kellon saanut?" kysyi nimismies, näyttäen akalle arkusta löydettyä kelloa. "Se on Nartin kello, ette saa siihen koskea", tirskui akka.
Ja vähään aikaan kuului ainoastaan heidän hiljaista nyyhkytystänsä, kuolemaisillaan olevan raskasta hengitystä ja kellon tikutusta, joka mittasi ijankaikkisuutta sekunti sekunnilta. Voitko, kuiskasi Helena, antaa meille anteeksi, että olemme jättäneet sinut yksin selvittelemään kaikkia noita vastuksia? Me olemme siinä tehneet pahoin.
Suruinenko soitto tuo kutsuva haudallen Koska kyynel kieriääpi poskell' lapsosen? Ei; murhett' ei se ilmaise, Vaan kaipuu harras kaikuilee Sen äänessä. Se kutsuvi Luo Herran rukoileen. Mutta sinne katseleepi pieni riutunen: Siell' on "kirkko" mikä on se kirkko soittoineen? Tuo kellon ään' kun kaikuaa, Se rintaan kaipauksen saa. Ja luo jo äidin astuvi Laps' soidess' kellojen.
Osa luentoajasta kului sitten tuon ihmelaitoksen ylistelyyn ja ihmettelyyn sekä imartelujen laususkelemiseen kellon onnelliselle omistajalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät