Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Keitti ohraista olutta kerkeän kesäisen päivän nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen, puisen uuen uurtehesen, korvon koivuisen sisähän. "Sai oluen panneheksi, ei saanut hapanneheksi.
Hän keitti kahvin ja herätti poikansa, jonka täytyi mennä kouluun kello kahdeksan. Pian tuli lapsi täysissä vaatteissa asuinhuoneesen ja näytti sangen kummastuneelta, kun ei nähnytkään isää, joka ainoastaan ani harvoin oli kotoa poissa aamiaisaikana. "Hän kyllä pian palajaa, Vilho", lausui äiti teeskentelevällä tyyneydellä, ikäänkuin olisi hän itse uskonut sen lujasti.
Tällaiset reippaat ja tottuneet miehet eivät kauan viipyneet, ennen kuin nuotio oli tehty, jonka jälkeen kelkka vedettiin tulen ääreen ja lapset saivat lämmitellä. Sitten haalattiin havuja vuoteeksi ja keitettiin ruokaa. Miehet hakkasivat havut ja Mattu keitti illallisen.
Hän odotti Katrin sanovan jotakin; mutta Katri ei sanonut muuta kuin: «Kuule!« Hellmannin piika, joka talia keitti, istui leipomahuoneen portaalla, kutoi ja lauloi: «On minullakin kulta, vaan Ei tiedä siitä hän. Sen kullan, jos sen kerran saan, Kuin olen iloinen!« Laulu vaikutti kummallisesti kreiviin. «Nyt, kreivi! Olette kuullut! Muistatteko vielä Katria?
Ja Annushkakin siinä innostui keittoasiasta, puheli ja uteli: Riippuu minkälainen borshi, sillä... On kunnon borshi ... vot semmoinen, jossa on sakeanaan suurimoita ja, vot, vihannesta ja... On borshi, joka on kuin vesi... Ja nyt hän peräsi: Niin että minkälaisen hän borshin keitti kriivennikalla? Ja Iivana vastasi, täsmälleen ihan: Borsh, nitshevoo... Borsh kuin borsh!
Ukko istui pöydän kulmalla kasvot kiinteinä niinkuin hammasta purren, huulet samalla aukeillen, silmät älyttöminä ja tuijotti rahoihin, saamatta sanaa suustaan. Hanna väijyi Kallea, Helga keitti kahvia, kasvoilla voitonriemuinen, melkein hurmaantunut ilme. Ulkokariltako sinä ne löysit? kysyi Söderling. Sieltä. Oliko se ajautunut maihin? Kalle ei vastannut.
Taidatte olla talon emäntä, tämän toisen minä tunnen: tämähän meille siellä Mäkelässä kahviakin keitti muuten emme olisi saaneet sulaa suuhumme koko pitkänä päivänä. Te olitte ihminen, mutta toista oli ne pojat. Voi niitä kelvottomia, miten kehtasivat syyttömiä ihmisiä haukkua! No, mistä ne niin? kysyi Auno alakuloisesti, vaikka arvasi syyn haukkumisiin.
Eipä ole uskallusta taskussa! Häär fins fast hyry mykky, hiiden hyvä lykky! Tulepa meille! Tule sinä meille, meillä leivotaan, saat lämmintä leipää, jos annetaan! Vaan vielä saat sinä tuosta tuta! uhkaili Antti näyttäen nyrkkiään. Tässä on viisi piitä ja moukari! Vaan tässä on, vastasi Jaakko näyttäen hänkin nyrkkiään, se säynäjänpää, josta isäsi viisi vuotta velliä keitti!
Aurinko laskeusi veripunertavan pilven sisään ja auer katosi, kaikki välimatkat lyhenivät, savu kodasta, jossa äiti vasikalle juotavaa keitti, painui maata vasten, pääskyset lentelivät pitkin veden pintaa, palokären ääni kuului metsästä, ja järvellä huuteli kuikka; selvä oli, että sään muutos oli tulossa.
»Tuleeko pata?» Tuvassa olijat kavahtivat liikkeelle. Karhun Esa pisti muorin käteen suoloista ja leivästä määrätyn hinnan. Siukku otti padan ja lähti ulos laulellen: »Kolmen kannun kattilalla se kultani kahvin keitti, Kun se mulle hyvästeli ja erokirjan heitti.» Toverukset oikaisivat mökin viereiseen männikköön Siukun osoittamaa tietä.
Päivän Sana
Muut Etsivät