Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mutta kiveä on varovasti pitäminen, ettei liite putoa pois«. «Ja te kävitte ulkomaalla?« «Minä kävin ja tapasin tohtorin Ruotsinmaalla... Hän oli vanha pappi. Häh! Hän keitti rasvaa kiinni kiveen«. «Ja otti siitä aika maksun?« «Otti«, sanoi vääpeli huoaten. Klaus naurahti. «Heittäkää nyt tuo kivi järveen!« sanoi hän. «Häh!« huusi vääpeli. «Se on kallis kivi, se maksaa paljon.
SlEBEL. Jos ois se mies vaan näkyvillä, Elossa ei hän pääsis kynsistäin! ALTMAYER. Näin äsken hänen tynnyrillä Ovesta ratsastavan ulos päin. Jaloissani kuin lyijy painaa... Voi jospa juoksis viinaa aina! SlEBEL. Lumetta kaikki, hornan taikaa! FROSCH. Tok' olin viiniä juovinain. BRANDER. Rypäleitä mie taas suuhuni sain... ALTMAYER. No, eikös vielä kestä ihmetöiden aikaa? NOITA-AKAN KEITTI
Viimeskin kun kävin siellä, keitti Aina silloinkin kahvia, ja mistä hänelle se vara olisi, jos ei hän varastaisi", sanoi Lillu suurella varmuudella. "Kuulethan nyt omilla korvillasi, ethän enään mahtane epäillä vähääkään", sanoi Katru Kirrille.
Isä sillä aikaa laski sormiensa avulla tulojaan ja menojaan, ja näissä viimeisissä tahtoi sormet vähäksi käydä. Ostaa se kumminkin täytyi, sittenhän siitä pääsi rauhaan. Tämänlainen kiertokulku oli silloinkin alkamassa, kun koneenkauppias tuli Kivirannalle. Viija sitä oli jo odottanut ja kun näki järvellä tulevan, niin keitti kahvin valmiiksi. Vieras oli siististi puettu, niinkuin herra ainakin.
Pois on mennyt ystäväni Pimiähän maanpovehen, Muuttanut Manalan maille, Käynyt Kalman kartanohon. Jota ennen iltasilla Vuotin iltani iloksi, Kävin vastahan kujilla, Koska kuulin kulkevaksi. Tullut ei tyhjänä kotihin, Tuli täyellä venolla Veen. koiria venossa, Lintusia liiatenki. Joista äiti joutusasti, Keitti liemen kerkiästi; Ruoan runsahan rakenti, Laitti muille ja minulle.
Kreeta kiukutteli, mutta otti pannun kuitenkin ja keitti kahvia. Ja kun Kreeta keitti kahvia, niin tallusteli Olli pitkin permantoa ja lauleskeli: "Keitäs kultani kahvia, Ja keitä kattilalla; Taitaa olla viimeisen kerran, Kuin kävelen kamaris lattialla". "
Emäntä kysyi: »Vai ihan se Ihalainen ruuan äärestä! Huttuako se Anna Liisa keitti?» »Huttua.» Antti oli jo päässyt syönnin alkuun, kun emäntä vieläkin valitti: »Eipä näistä meidän ruuista ole, kun ei ole mitään erityisempiä herkkuja... Toisit nyt Anna Kaisa sitä palvattua sian lihaa...?» Anna Kaisa kiirehti täyttämään pyynnön. Antilla oli mainio ruokahalu.
Hän oli eroittanut palvelijattarensa, hän osti itse ruokansa, keitti sen ja toi pöydälle; ei yksikään ihminen ollut kymmeneen vuoteen käynyt hänen asunnossaan, epäiltiin, että se oli mitä siivottomimmassa ja huolimattomimmassa kunnossa, ja isäntä oli turhaan puhunut korjauksista saamatta kuitenkaan Morangea suostumaan tai pääsemättä itse sisään.
Seuraavana aamuna päivän koitossa heräsi rouva Rossiter ja nousi vuoteeltaan. Hän heitti liinan hartieilleen ja rupesi jälleen lastensa vaatteita paikkaamaan. Kun viimeinen kappale niistä oli valmiina, nojasi hän päänsä seinää vasten ja mietiskeli alkavan päivän toimia. Sitten puki hän vaatteet yllensä ja keitti pienessä rauta-uunissa aamiaisen, auttaen samassa kahta vanhempaa lastaan pukeumaan.
Itse hän ei saattanut Mimmiä kauemmaksi kuin raitiotien päähän: ei muka joutanut. Mutta ystävällinen hän oli hänelle ... ja Nelmaa pyysi hän toki ostamaan Mimmille kaupungista kukkia. Seuraavana aamuna tallusteli Sakris jälleen Mikko Suomenvaaran kylään. Sangen varhain, kukkojen laulaessa ... ehdittyään tuskin juoda kahvia, jonka Nelma hänelle totisena ja unisena keitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät