Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Samassa kuului iloinen nauru, ja ovessa, joka oli mennyt raolleen, näimme Feden tirkistävän, yhtä suloisen näköisenä kuin ennenkin. Kor punastui ja silmänsä loistivat kuin lähteen pinta, jota auringon säteet valaisevat; hän kavahti ylös istualtaan, mutta oli liian ujo menemään ovea avaamaan. "Puhuitte salaisuuksia", sanoi Fede hieman nyreissään, paikaltaan liikahtamatta.
"Sinä et usko viehätystä sentähden, ett'et rakasta sitä." "Kyllä, minä uskon Excelsiorin viehätyksen, joka tahtoo eteenpäin vaikkapa kuolemaan; minä rakastan sankarien ja marttyyrien viehätystä, joka kivun ja kuolon keskellä näkee taivaan avoinna, mutta sit' en minä usko päivällispöydän juhlaviehkurin muodossa. André! André kavahti seisalleen. "Olga Vasili!" huudahti hän.
Kun hän oli ehtinyt siitä noin kaksi kolmannesta, hänen hevosensa kompastui ja kaatui. Se juoksi jo kaukana kedon toisessa päässä, kun runoilija, maattuansa pari minuuttia tainnoksissa, jälleen tointui. Hän kavahti seisoalle ja, peläten jo liian paljon aikaa menettäneensä, hän jatkoi matkaansa jalkaisin, hän juoksi.
Olga heitti päskinsä päältään. Hän se oli! Olga tunsi hänet jälleen! Olivat nuo samat siunatut silmät. Kunnia vanhukselle! Hän on yks noita kunniasukuisia ja yksnäisiä elämässä. "Isä, isä auta minua!" virkkoi Olga, laskihe polvilleen ja ojens yhteen puristetut kätensä ylös häntä vastaan. Andreas Thorsen kavahti seisoalleen. "Minä olen Olga, sinun tyttäres.
Elsa oli juuri lopettanut työnsä ja siirtänyt rukin syrjään. Hän nousi nyt ja otti seinältä kanteleen, säestäen sillä runoa, jonka lauloi heleästi ja suloisella äänellä: Neito nousi taas laulettuaan, ripusti kanteleen seinälle ja istuutui valkean ääreen, jatkaen edellistä työtään. Hetken oli Elsa istunut rukin ääressä, kun hän kavahti kuullessaan porstuasta kopinaa.
Tuulen tytär kavahti ylös mättäältä. »Anna minulle tuo kirveesi», rukoili hän, »minä sinulle siivet annan, joilla lentää voit». »En tarvitse siipiäsi, onhan minulla jalat», vastasi Pellervoinen. »Jaloillasipa et voi ilmassa lentää», väitti Tuulen tytär, »et voi käydä auringossa, etkä kuussa, etkä tähtitarhassa taivaan alla». »Mitäpä siellä tekisinkään, minulle kun Maan emo leivän antaa.»
Maamaja oli typö tyhjä, ja lamppu räystähän all' alkoi sammua. Puut tulisijall' olivat jo tovi aikaa sitten tuhkaksi palaneet. André kavahti seisoalleen ja syöksyi ulos. Tuoll' ulkon' oli tyhjää. Hänen kärriksensä, hänen poronsa, ja suksetkin olivat poissa, ei yht' ainoata elävää olentoa nähtävissä. "Burist! Burist!" huusi hän. Ei mitään vastausta, tunturitasanko oli tyhjä.
Tuvassa oli ukko ja akka ... makasivat sängyssä aamiaislevolla... Voivat olla kalakauppiaita, koska täällä haisi niin silakoilta ja silliltä ... kalojen kuolleilta ruumiilta. Muija kavahti ylös ... kasvoiltaan kellertävä kuin sillin suolavesi ... ja nenäkin hänellä oli suippo ja päästä pysty kuin kalalla.
Tuira kavahti pystöön, kuunteli melua hetkisen, löi nyrkillä pöytään, josta lohkesi toinen laita, ja lasit helähtivät kuin olisi kokonaisen ikkunan yhdellä iskulla pirstonut. »Kivinen! Herroja! Minulla on niille vähän kapanvelkaa!» »Niin on minullakin!...» »No lähdettiin!...» He syöksyivät yhdessä saliin, jossa miehet olivat kaikki yhdessä joukossa huiskien ja huutaen.
Klaara nosti nyt vapisevan kätensä vasten rintaansa ja lisäsi: "minä teen mitä tahdon; teen itseni onnelliseksi, rikkaaksi ja samalla suostun äitini tahtoon." Tämän sanottuaan hän yht'äkkiä salaman nopeudella kavahti seisoalleen ja kätki polvillaan olevan kirjeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät