Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Tämäkö se nyt on se elysiläinen ateria Ziethenin ja Schwerinin ja Winterfeldin ja Fredrik Suuren seurassa? Kuultuansa minun ääneni, kavahti luutnantti pystyyn ja sulki minut syliinsä. Kuinka, herra adjutantti! Oletteko hengissä vielä? Säilyihän siis, Jumalan kiitos, vielä yksi uljas mies kuninkaalle. Voi, me pidimme teitä jo menneenä miehenä! Ja taas tuo teidän kirottu kiivautenne!
Ja Bård kertoi. Mutta koht'ikään kavahti hän seisoalleen. "Tässä ei ole aikaa pitkiin puheisiin; sano vaan minulle, pappi, voitko lumota paholaisen?" "Sinä et tiedä mitä sanotkaan," huomautti pappi. "Niinpä, paha kyllä", vastasi Bård.
Mikä sinua huolettaa? kysyi Elli taaskin kerran. Hän ei malttanut enää vaieta. Ei mikään. Kuinka niin? Jokin sinua vaivaa, kuin olet niin levoton. Ei vastausta. Herman kohautti vaan olkapäitään ja läksi tiehensä. Elli koetti toista keinoa. Ei se minusta olisi niin kauheata, jos kohta sinun täytyisi tehdä konkurssikin, hän sanoi eräänä päivänä. Herman kavahti ylös. Mitä sinä puhut?
Ei sitä tuolla lailla ennen minun nuorra miestä ollessani sulhanen morsiantaan tervehtinyt, eikä morsian sulhastaan. Kun rinta vavahti, niin toinen toistaan kaulahan kavahti, sanoi hän, ja kun oli kärryn aisat alas laskenut ja pyöräyttänyt hevosen aisoista, survaisi hän vielä kerran heitä vastakkain.
Mutta kun hän kokonaan valveille kavahti ja näki kaupungin, kävi hän taas tukkaansa, sieppasi pullon Hinkin kädestä ja mäiskäsi sen rajusti vasten kalliota. Hullusti käy, Hinkki! sanoi hän hiljaa, maahan katsoen. Ja hänen sieraimensa huohottivat, ja silmät pyörivät mulkoillen päässä. Tämä kapteenin tunnustus suuresti liikutti Hinkkiä.
Viimein sanoi hän hiljaa: Minä voisin kävellä sinne. Matka ei ole kovin pitkä. Neiti Toll kavahti pystyyn. Lähtisittekö minun kanssani? Yksin tai teidän matkassanne, miten vain tahdotte. Miten hyvä te olette, ihan niinkuin hän, tohtori Olsen. Hänkin kerran. Mutta puhutaan sitte. Nyt mennään heti, heti. Jo muutaman minuutin kuluttua olivat he astumassa oikopolkua alas laaksoon päin.
Terve tuloa, vaikka te täällä tapaatte minut näin jokapäiväisesti. Nimeni on Berndtsson, kapteeni Berndtsson. Vanhus kavahti. Berndtsson? Minä olen ... minä olen kuullut nimenne ennen. Hyvin mahdollista, herra kreivi.
Ja hänkö sitten, nuori ja hilpeä mies; lörpötystä. Sairas tuli tyynemmäksi. Aamupuoleen nukahtui hän. Nuoret saivat siis tästä hyviä toiveita. Mutta tyynesti ei hän nukkunut, ja tunnin kuluttua heräsi hän jo kiivaalla kirkunalla, kavahti puoleksi pystyälleen ja oli aivan huumehduksissa.
Näin kului heidän varhaisin lapsuutensa niinkuin ihaninta päivää ennustava aamurusko. Jo nyt he ottivat osaa kaikkiin äitiensä taloudellisiin askareihin. Tuskin oli kukko kiekunnallaan kertonut päivännoususta, kun Virginia kavahti vuoteeltaan, kävi noutamassa vettä läheisestä lähteestä ja palasi kotia aamiaista laittamaan.
Sen jalo luonto herättäköön eloon jaloja tunteita ihmisten povissa!» Kokonainen kukkais-sade putosi äkkiä Niilon kasvoille. Hän aukasi silmänsä ja kavahti ylös, eikä tiennyt vielä oliko hän nukahtanut taikka oliko hän todellakin ollut Tapiolassa. Mutta kaksi pientä kättä laskettiin takaapäin hänen silmilleen ja tuttu ääni kuiskasi: Arvaa, Niilo, ken sun herätti!
Päivän Sana
Muut Etsivät