United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin on kaiken maailman riemun kanssa, se katoo äkkiä", lausui Arvo, "ja sentähden täytyy meidän nauttia hetken onnea, niin paljon kuin saatamme, sillä jo seuraavana hetkenä on se meidät jättänyt. Neiti on luvannut minulle kolmannen valssin?" liitti hän. "Niin olen, ell'ette tahdo sitä luopua ... luopua..." Selma ei tahtonut saada tuota sanaa suustansa. "Kenelle?" kysyi Arvo katsoen häneen.
Milloinka se Jumala teki tämän maailman? kysyi Matti sormeaan suussaan pyöritellen. Aikojen alussa. Siitä on jo lähes kuusituhatta vuotta. Siitä on jo pitkä aika. Kauan on kerjennyt kasvaa tuokin kuusi, jota nyt ei enää ole. Kaikki katoo ja mullaksi muuttuu. Kukas osasi uskoa, että tuommoinen jättiläinen murtuu? Huomenna oli aivan tyyni, ei pienintäkään tuulen henkäystä tuntunut.
Olit tuskasta väristen herännyt, syön. Sinikellot soittivat halki yön: Tänä yönä kuolema maita käy, ei missään pelastusta näy. Ja ne soittivat suuressa hädässään: me emme nää huomenta yksikään! Ulos keskelle ketojen kiiruhdin: näin hallan työn jo valmihin. Ah, tiesinhän: kesät katoo pois, mut näin varhain, näin varhain en uskonut ois!
Se milloin näkyy, milloin katoo; yksinäinen lyhty loistaa keulasta. Levottomana katseli Jabaster tätä vähäistä purtta, joka taisteli aaltoja vastaan.
"Seuraus olkoon, mitä tahansa" mutisi hän... "Jos poika katoo tietämättömiin, ei voi kukaan, ei edes provasti Wern, minussa aavistaa hänen kadottajaansa; mutta jos hän huomataan murhatuksi?... No, se, joka elää, näkee". Ja kapteeni meni hiljaan lähimmäiseen huoneesen, mihin nainen, jonka vasta näimme, oli vetäinnyt.
Sitä paitsi ovat talvitiet vaivalloisia kulkea senkin tähden että tie usein katoo tuiskusta ja silloin on seuraaminen niitä viittoja, tavallisesti pieniä karahkoita, joita siellä ja täällä on pistettyinä tien viereen. Kun enemmän pyryttää, katoavat nekin usein näkymättömiin. Sentähden tarvitaan rohkeutta ja melkoista tottumusta näillä teillä kulkeaksi.
"Minä nousen ylös, nousen kohta paikalla", sanoi Anni, "minä en ole semmoinen kuin sinä, että istuisin kädet ristissä. Tule, onni taikka onnettomuus, ja tee kanssani, mitä tahdot! Minun täytyy tutkia, mitä tehtävänä on. Sinä kaiketi mielukkaimmin odottaisit siksi, kuin sinä kaivetaan ylös taikka lumi itsestään katoo. Minun on laita toinen. Torju! se oli meidän vanhan koiramme nimi".
Muut kalliit muistan, hymyt nään, ne väikkyy, katoo hämärään kuin rinnan huokaus. Ma olin linnan valtias. Mut olin liian onnekas, maan lapsi heikko vain. En onneani kestänyt, pois muistoihini hautaan nyt sen viime maljassain. Pois aarteen juon, min elo soi, en sitä muille jakaa voi, sit' yksin juhlin näin. Yö ympärillä heläjää ja malja kallis kimmeltää mun, köyhän, kädessäin.
Susi! päättää hän ja syöksyy alas vaaran rinnettä. Susi se on! päättää hän vielä varmemmin, kun koira tulee puolimäessä vastaan, häntä koipien välissä. Ilme silmissä muuttuu, hyvä hymy katoo huulilta, hän kyyristäikse ja ottaa, ruumis ja kasvot ajon kiihkon jännityksessä, uutta vauhtia saaliin jälkeen joutuakseen.
Pois verkkaan, raskain pisarin se katoo autuus, ainoisin, min koskaan näki maa. Viel' elämätä kiittäen voin juhlia tään hetkisen ja aamun unhoittaa. Näin juhlain juhlaa vietetään! Käy kohta aamuun kelmeään tie keppikerjurin. Vain muistost' elää silloin saan sen onneni, jot' ainiaan vain uness' aavistin. Aallon laulua.