Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
»Joo, mutta tällaisina, heikonlaisina vuosina ei niitä jaksettaisi elättää. Muuten ovat ne aika jänishousuja koko kasakat. Eivät ne uskalla oikean miehen kimppuun käydä yksin eikä kaksin, muuta kuin joukolla.» »Niin no, mitä niistä sitten on hyötyä, sellaisista? Mutta kas noita kakara-vekaroita tuossa! Niillä peijakkaillahan on puukot lyötynä seivästen päihin? Pojat tulkaa näyttämään!»
No niin, isä kirjoittaa kyllä vieläkin niitä, vaikk'ei kukaan tiedä siitä, sanoi Göthilda. Kas nyt, sinä, nyt on herttaisuus siinä ... jos hän nyt tulisi, paha poika ... "riepususi" sanoi isä. Niin se onkin kauheata kuinka hän kuluttaa, hänellä ei pidä mikään.
"Kas niin, nuhteita on jo tullut tarpeeksi, minä käyttäydyin tyhmästi. Eikö kukaan tahdo sanoa minulle yhtään kohteliaisuutta ruuan laittamisen suhteen? Onko kukaan ennen huomannut rapujen tulevan noin hyviltä, kun ne ovat tulella?" Aamiainen oli erinomaisen hauska.
Mut välipä tällä, Buyck, ann' lauveta vaan! Kas nyt, pilkkakirves siellä, kumarrus kunniaksi! Yks! Kaks! Kolme! Neljä! SOEST. Neljänteen? Olkoon menneeksi! KAIKKI. Eläköön kuningas! Eläköön, eläköön! BUYCK. Suuri kiitos, hyvät herrat! Olisi mestarissa jo liikaa. Kiitän kunniasta! JETTER. Siitä saatte itseänne kiittää. Ruysum, friislantilainen, raajarikko sotavanhus ja kuuro.
Ma julki lausun Uhalla ikäs, voimas, arvos, mainees, Voittoisan miekkas, upi-uuden onnes Ja miehenmieles uhall' olet konna, Jumalas, isäs, veljes pettäjä, Tuon jalon prinssin hengen vainolainen Ja viimeisestä kiireen huipust' alkain Tomuhun asti jalkopohjais alla Myrkkyinen konnanruoka; sen jos kiellät, Tää käs', tää miekka, parhaat voiman' alttiit Todistamaan on sydänverilläsi Sanasi valheeks.
Saara kävi tulipunaiseksi ja kumartui raamatun yli; hän oli aloittamaisillaan kolmattatoista värssyä, mutta äiti keskeytti: "kiitos, Saara, sinun ei tarvitse lukea enempää; tahdoinpa juuri herättää näitä mietteitä keskinäisestä rakkaudesta itsessäni pyhän sanan kautta". Ja hän jatkoi taas samalla tavalla puoleksi Saaralle, puoleksi itselleen: "Kas siihen on kiusaaja taas pannut kavalan verkkonsa.
Ken huolii tuommoisista paimenissa? FAUST. Ja sitte näin... MEFISTOFELES. Mitä? FAUST. Kas, Mefisto, tuonne, missä Tuo kalpee kaunis laps' etäällä yksinään Niin vitkaan astuu retkeään Ja näyttää käyvän jalat köyttehissä. Minusta on ah, myönnän sen! Hän Gretchen kullan kaltainen. MEFISTOFELES. Ann' olla! Haahmo tuo on sieluton, Jonk' aave-katse tuopi turmion; Tavata tuot' on ilkeää.
KAISA. Kas tuota!
Alma oli punastunut hiusrajaa myöten ja kumartunut alas sanomaan jotain likimmäiselle lapselle. Mutta tarkasti hän nyt seurasi jatkoa. »Eikö ole? Morsian sitten. Niin, olisi tuo pitänyt arvatakin.» »Mistä?» kysäsi Nymark naurahtaen. »Onhan niitä merkkiä.» »Kas vaan. Saanko kysyä, minkälaisia merkkiä?» »Oikeinko se pitää sanoa?» »Tietysti.» »Silmänluonnistanne tuon jo näkee.
Lääkärin miettiessä näitä perkeleellisiä mietteitä ja matelevalla tavallansa kulkiessa pitkin katua, kuului yht'-äkkiä naisten huutoa hänen takaansa. "Kas tässä hän on, Pyhät Neitsyt olkoon kiitetty! tässä on paras auttaja koko Perth'issä!" huusi yksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät