Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Kanttorinleski ja hänen tyttärensä olivat istuneet äänettöminä Anteroa lakkaamatta tarkastellen, Nyt meidän täytyy mennä. Tulkaa nyt meille useammin käymään, niin kauan kuin se on mahdollista. He saattoivat heidät portille ja palasivat takaisin puutarhaan. Karoliina rupesi kastelemaan taimilavoja, ja Antero kantoi hänelle vettä rannasta.
Etkö ota, lanko, etkö ota pientä tulonaukkua parempaa odottaessa? Karoliina oli taas pujahtanut ulos. Käydään tänne miesten puolelle. Otettiin tässä pieni tulonaukku lukkarin kanssa. Elä pidä kiirettä, elä pidä kiirettä, kanttori. Noh, siinähän se nyt onkin totivesi. Pannaan sekaan! Ei siellä Kontolassa vielä heinäntekoa aloitettu? Pannaan sekaan, pannaan sekaan, vai otatko ennemmin kuiviltaan?
Karoliina kohenteli vielä vuodetta, toimi jotain huoneessa, sill'aikaa kuin Antero katseli ikkunasta näköalaa vuorelle ja sen ohi järvelle. Karoliina toivotti hyvää yötä ja aikoi poistua, mutta kääntyi sitten vielä Anteron puoleen: Ethän pahastunut siitä, Antero? Mistä niin? Siitä vain, kun minä sanoin, että jos sinäkin oppisit Jumalaa tuntemaan. Karoliinan silmät tulvivat kyyneleitä.
Karoliina kulki ikkunan ohitse puutarhaan päin, ja kun lukkari ja Handolin kulauttivat lasejaan, käytti Antero tilaisuutta pistäytyäkseen ulos. He istuutuivat turvepenkille puutarhan koivun alle. Kuule, Karoliina, sanoi Antero häntä käteen tarttuen, anna nyt anteeksi, että näin heti kohta, mutta minä en voi mitään muuta, ennenkuin sano, onko se aina tämmöistä sinun elämäsi?
Handolinin hän tapasi vain ruokapöydässä, puhelikin joskus hänen kanssaan, mutta niinkuin jollekin, joka oli kuin jossain suuren tyhjyyden toisella puolen. Karoliina tuli välistä hänen luokseen ylös ja istui sukkaa kutoen, sill'aikaa kun hän luki ääneen raamattua, niitä paikkoja siitä, jotka olivat häntä erityisemmin koskettaneet.
Lukkari varotti kämmensyrjällään ja tankkasi samalla, joka sanaa painostaen: Minä sanon sinulle, Hellä Karoliina, jotta muista sinä, jotta sinun miehesi on kirkon palvelija ja jotta sinä et saa olla pahana esikuvana seurakunnalle!
Kuinka hän vastasi Karoliinalle, kun Karoliina kysyi, silloin kun minä menin Naimin häihin: »Miksi on Antero niin alakuloinen?» Hän vastasi ihmeellisesti, vaikka minua silloin jo rakasti: »Minun on niin sääli sitä Anteroa, ettei hän saanut Naimia.» Ja hän hoiti minua sitten kuin sairasta, kun sieltä palasin. Hoitiko?
»Manta itse?» hymähti Keskitalo. »Kiittäköön Jumalaa, kun saapi tuollaisen miehen! Ja muutoin» hän iski Uutelalle silmää »vaimo vaietkoon seurakunnassa kyllä kai Karoliina sen lauseen tuntee?» Karoliinan olisi tehnyt mieli sanoa jotain koska hänkin oli vaimoihminen, mutta hän vain hymyili, kun muutkin hymyilivät.
Päiväkausia hän pysyy huoneessaan, ei tiedä illalla, kuinka päivä on aamusta kulunut. Karoliina tulee hänelle kahvia tuoden. Täällä sinä vain itseksesi istut. Täällähän minä... Yhtä asiaa minä tahtoisin sinulta kysyä. Mistä mahdat sinä saada tuon voiman elää ja olla, niinkuin elät ja olet?
Katsos, kuinka hyvin hänen leninkinsä istuu ja kuinka kaunis hänen kruununsa on! Sanon sinulle, Riikka, että jos joku tulisi minua tänä iltana kosimaan, niin empimättä ottaisin hänet.» Nyt tulivat pastorin Henrikki ja Karolina. »Kuka se oli, Riikka?» »Pastorin Henrikki.» »Entä kukas tyttö on?» »No etkö sinä häntä tunne? Sehän on pitäjänvoudin Karoliina, joka on niin ihastunut Henrikkiin.»
Päivän Sana
Muut Etsivät