Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Mennään vaan, sanoi Karoliina ja pujahti nopeasti miehensä ohitse ovelle. Silloin näytti Handolin heräävän horrostilastaan, vimmastuvan ja karkaavan vaimonsa jälkeen, joka oli kadonnut pimeään porstuaan. Hän töyttäsi sen läpi, kompastui ulko-oven kynnykseen ja lensi suin päin rappuja alas, jääden niiden eteen äänetönnä makaamaan.
Kohta heidän jälestään tuli samaa käytävää herrain penkin ohitse Helanderin Maria ja Hanna ja eräs kolmas, Karoliina, Anteron sisar, jonka tulon hän oli kokonaan unohtanut. Ruustinna teki heille merkkejä, että tulisivat heidän penkkiinsä. Mutta he menivät ohi ja istuutuivat takana olevan penkin suuhun, jossa muutamat körttipukuiset vaimot heti tekivät heille tilaa.
Tässä se nyt on Antero, sanoi Karoliina. Tämä on kanttuurska, entisen kanttorin leski ja hänen tyttärensä Emma. Ei taida Antero muistaa kuinkapas muistaisikaan, vaan on Antero monet kerrat minun sylissäni istunut. Heidän molempien, äidin ja tyttären, kasvojen ilme oli ystävällinen ja avonainen ja kädenlyönti pehmoisen hellä.
Se oli heränneiden yllytystä, ne ne pappeja haukkuvat ja halveksivat. Antero ei virkkanut monta sanaa aterian aikana, ja Karoliina vaikeni koko ajan.
»Kas, Karoliina!» huudahti Keskitalo. »Ja tullut näin pitkän matkan.» »Piti tulla edes hyvästi sanomaan», puheli Karoliina hyvänsävyiseen tapaansa, tervehtien ohikulkijoita kädestä. Sisarukset jättäytyivät muiden jälkeen. »On ollut niin paljon puuhaa», sanoi Uutela kuin anteeksi pyytäen ettei hän ollut käynyt hyvästi sanomassa, vaan sisaren piti tulla. Sitä seurasi pitkä äänettömyys.
Kyllähän sinä muistat kuinka minä ostin Lumikankaan ja tein siitä talon. Vaan oli siinä, Karoliina, tekemistäkin. Viinapannu porisi melkein yötä päivää, minä itse ajoin Turut ja Porit myymässä, ja pitkät talviyöt sahata kihnutettiin lankkuja pärevalkean valossa metsässä en minä niinä vuosina monta yötä Maija-vainaan vieressä maannut.
Karoliina oli varma siitä, että Handolin oli matkustanut heränneitä ilmiantamaan: Se on jo kauan etsinyt syytä heitä vastaan tai oikeastaan minua vastaan. Minua vastaan se on tähdätty, kiusaksi minulle. Ehkei hän vielä olisi siihen ruvennut, jos ei olisi minuun suuttunut, mutta se tahtoo minulle näyttää. Se ei ollut minua vuorelta tultuaan näkevinäänkään. Ei sanonut minulle yhtä sanaa.
tahi kirjoittanut. Kirjoittaa. No tahi niin. Minä allekirjoittanut lupaan ja sidon itseni sitoudun. sitoudun maksamaan leskifrouva Karoliina Vilhelmina Vilhelmsonille puolet siitä palkasta, kuin joka. joka minä tästä päivästä lukien saan. jonka j. n. e. Kirjoittaa hitaasti perässä ja toistaa aina hiljaa, mitä muori lausuu. Helsingissä Menee oikealle ovelle. Tyttö hoi! Tuleppas tänne. Kaski herää.
Antero katui heti, että oli tuota raukkaa ... mutta ei voinut kuitenkaan lieventää sitä, mitä oli sanonut, ja lähti yliskamariinsa. Ei, hänellä ei ollut täällä mitään tekemistä, ei hän täällä saisi mitään aikaan, ei mitään pysyväistä parannusta! Ainoa keino olisi lujuus ja arvokkuus, mutta siihen ei Karoliina kyennyt. Syyttäköön itseään. Antero tunsi itsensä vapaaksi ja päätti lähteä jo huomenna.
Kerran sai Karoliina hänet lukkarinlesken luo. Siellä oli sama rauha kuin ennenkin, sama tyytyväisyys ja alistuminen. Hallavuosi oli vaikuttanut heidänkin elämäänsä, heidänkin täytyi syödä sekaa voidakseen antaa toisillekin vähistä tuloistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät