Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Helander löi Anteroa olalle. Ja minä sanon, että minä en siihen kysy sinulta lupaa. Ja nyt sinä panet kauluksen pian kaulaasi ja tulet alas. Jaa, niin... Sinähän olet jo hajamielinen kuin mikä vanha rovasti, vaikka et ole vielä kuin virkaatekevä kappalainen. No, ja kuinka te siellä Kontolassa? kysyi Antero. Siinähän menee, sanoi Lauri. Poika saarnaa, ukko hoitaa kansliaa.
Rovasti ja kappalainen tulivat sisälle. Terve, terve, sanoi jälkimäinen minulle puristaen toverillisesti kättäni, ja istui heti kirjojen ääreen kirjottamaan määräystä haudankaivajalle. Käy siis laatuun haudata kirkkomaahan? kysyin minä. Tietysti, sanoi hän varmasti.
"Ettekö kaipaa pääkaupunkia, kun olette täällä vuo-vuoristossa. "En ollenkaan." Neiti Jäger kääntyi pois hänestä ja rupesi puhelemaan äitinsä kanssa. Kaikki muutkin herrat olivat tehneet hänelle samoja kysymyksiä. Ovella seisoi Horn, tuo nuhteetoin kappalainen, hän nautti kahven suloisesta mausta sekä asian-ajajan huonosta onnesta.
Pienen pappilan ovesta, jossa orvokit nyykkäyttivät päitänsä aamutuulessa ikkunain ulkopuolella, astui kappalainen ulos ja meni kädet ristissä kirkkoon velvollisuuttansa täyttämään. Siellä täällä avasivat puumajat unisia silmiänsä, ja toinen asukas astui toisensa perästä ulos majoista, ojensi itseänsä ja kävi hiljaa kirkolle.
RICHARD. Näit heidät kuolleina? TYRRELL. Näin, herra. RICHARD. Myöskin haudattuina, mitä? TYRRELL. Towerin kappalainen heidät hautas, Mut mihin, sit' en, toden totta, tiedä. RICHARD. Tyköni tule illallisen jälkeen Ja kerro mulle heidän kuolemansa. Sill' aikaa mieti, mitä palkaks soisit, Niin toiveittesi perijäksi teen sun. Hyvästi siksi. TYRRELL. Nöyrät jäähyväiset.
Otettakoon joutilaiden maiden päälle enemmän torppareita ja annettakoon heille niin riittävä määrä maata, että torpparin perhe sillä voipi elää ilman seurakunnan apua saamatta. Nyt ovat olot niin surkeat, että torpparienkin täytyy talvis-aikaan seurakunnan apua saada. Koettakaa, hyvät seurakuntalaiset, kansan turmiota estää. L n seurakunnan kappalainen.
Ja kun isä viimein tuli, niin oli heidän ilonsa sanomaton. Maukkaasti ne lapset sitte söivät huttua, jota äiti kantoi kivivadissa heille penkin nenälle. "En muista josko muistin silloin panna syömään käydessäni käsiänikään ristiin ... ammonka siinä ei ollut lukemisen aikaa..." ajatteli kappalainen itsekseen. Sen ajatteleminen täytti hänen rintansa erinomaisilla tunteilla.
Vaan hänen ei ollut tarvinnut pyytää virkavapautta, sillä kaupungin kappalainen, pastori Strand ja eräs toinen varapastori hoitivat hänen virkaansa sill'aikaa.
Puiston ympärillä oli, niinkuin jo kerrottu, kahden puolen palatsin rakennuksia, ja sinne saattoi siis nähdä monenkin huoneen ikkunoista; mutta siellä oli myös jonkunlainen kivistä kyhätty luola, jonka kappalainen suurella ihastuksella oli näyttänyt Durward'ille. Qventin sieppasi siis kirjeen käteensä, pisti sen povellensa ja riensi tuohon piilopaikkaan se oli vain silmänräpäyksen työtä.
Kappalainen sanoi: »Minä olen vaan Pappi, eikä ole minulla siihen mitään puuttumista, enkä tahdokkaan itseäni sekoittaa teidän riitoihinne. Kaikki kylän onnettomuus tulee asukkain synnistä ja saastaisuudesta. Eivät he huoli ollenkaan Jumalan sanasta, eikä varoituksista, ja tahtovat vielä päälliseksi vähentää minun tulojani.
Päivän Sana
Muut Etsivät