Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mutta tästäkin Kappalainen vähitellen sai heidät luopumaan; sillä että hän itsekkin taisi vähin lääkäreitä, olihan se muka arvattava, että hän sen asian paremmin ymmärsi, ja niin he oppivat häntä siinäkin uskomaan ja tottelemaan. Muutoin hän myöskin tunsi paljon asioita, joita ei olisi uskonutkaan.
En ole saanut mitään tietoja ... miten elänee. Ei taida nämä silmät nähdä koko poikaa" ... haasteli eukko väräjävällä äänellään. Itku esti pitemmälle puhumisen. "Oli miten tahansa, vaan kyllähän lapset ovat velvolliset elättämään vanhempansa" ... vakuutti kappalainen.
Sitä täytyy mennä sinne, minne vaan käsketään... Hyvä minun sentään on ollut tässä mökissäkin olla. Siinäpähän olen saattanut lapseni jalalle"... "Miten teille sitte kävi miehenne kuoleman jälkeen, kertokaapas minulle, olis' hauska kuulla?" ... kyseli kappalainen vuorostaan.
Näin tehtiin monena sunnuntaina; ja vähitellen rupesivat vanhatkin yksi toisen perästä liittämään ääntänsä nuorten veisuun, sillä se oli varsin hyvin heidän mieleensä. Viimen koko seurakunta veisasi hiljaisella äänellä nuorten mukaan, ja myös itse Kappalainen.
Kappalainen Sakarikin vaimoineen ja lapsinensa. He ovat kaikki onnellisia, ensi silmäys ilmaisee meille sen. «Kiitos, Sakari, että tulit!« lausui vanha rouva. Ja tämä rouva on nyt entinen Mariamme. Hän on nyt vanha; mutta kaunis hän on, niinkuin nuorena ollessaan; hän on vielä yhtä kaunis kuin tyttärensä Maria, vaikka toisella tavalla kumminkin.
Kun ateria oli loppunut, niin kappalainen, joka näytti mieltyneen Durward'in seuraan, tai kenties tahtoi onkia häneltä vielä lisätietoja aamullisesta tapauksesta, vei hänet sivukamariin, jonka ikkunat toiselta puolelta antoivat puutarhaan päin; ja nähtyään kumppaninsa silmän halukkaasti vilkaisevan sinne, hän ehdoitti Qventin'ille, että mentäisiin katsomaan niitä ihmeellisiä ulkomaalaisia pensaita, joilla piispa oli koristanut kukkastarhansa sarat.
Pappi, pitäjän kappalainen, joka vihkisanat oli lukeva, käveli edestakaisin lattialla, ja tohtori Vakanen seisoi juhlallisena katsoen oveen päin, ikäänkuin joka hetki sieltä onneansa odottaen. Ja nyt näkyikin, mitä hän odotti. Vieraatkin nousivat kaikki seisaalle, sillä ovesta tuli vanha valkopäinen rovasti taluttaen kaunista morsianta. Maaria oli ihana.
Semmoinen, selitin minä. Meinoottako sitä papiksi? En sanonut meinoovani. Vaan sehän se ois hyvä virka. Saattaisipa olla hyväkin, sanoin minä ja uudistin kysymykseni. Tuossa, siinä asuu kappalainen ja tuolla, jonka katto paistaa metän takkoo, on vallesmannin paikka. Siellä näyttää olevan laajat viljelykset? Loajathan ne on... niin isot, ett'ei niihen meäree tiijäkkään.
Hän lausui isällensä, kun otti vaatteet vastaan: "Housuni olin pelannut, Ja liivini menivät kanssa; Vaan isä hyvä anteeks' antoi Suuresta armostansa. Kiitos olkoon isälle, Ett' armahti poikaistansa, Eikä ruvennut kurittamaan Omaa Olliansa". "Suus kiini, maan kappalainen!" sanoi isä puoleksi leikillä ja puoleksi todessa. "Se oli hyvä, ett'et valehdellut". "Kyllä kiusaus oli suuri.
Pahimmin loukkautui kappalainen, kun hänen nuori virkaveljensä jonkun kerran johtui saarnassaan lähimmäisen-rakkaudesta isänmaan-rakkauteen. Edellinen oli vanhuksen mielestä kylläkin oikeata ja luvallista kaiken maailman tavaraa, josta voipi hyvinkin kauniisti puhella; mutta isänmaallisuus, selitti hän, tuntui kovin likeiseltä, luonnolliselta ja maalliselta.
Päivän Sana
Muut Etsivät