Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Mutta minä en ollut viisaampi kuin muutkaan miehet kahdenkymmenenkolmen vuoden ijällä, ja tuo pieni kortti, jonka olin pistänyt liivini taskuun, tuntui levittävän ihanaa, sähköntapaista lämpöä, joka aina muistutti sen siellä löytyvän. Minä otin sen taskustani ja katselin sitä. Tavailin nimeä, tarkastaen kutakin kirjainta.
Täytä sillaikaa matkapulloni ankkurista, joka on pienessä aitassa, pane se ja vähän sitä hyvää lampaanlihaa laukkuun, ja myös parhain takkini ja liivini, jotta ilmaannun säädyllisessä asussa arvoisan rovastin eteen." Yrjö ei pitkään aikaan ollut näin lempeästi puhutellut sisartaan. Päin vastoin oli hän tavallisesti töykeällä käytöksellään ja kärtyisyydellään saanut Elsan silmät kyynelehtimään.
Minä kokosin ne yhteen, ja sittenkun minä, paljon vaivaa nähtyäni, onnistuin jotensakin sovittaa rypistyneet palaset, luin minä: "Tyttölapsi Sigrid, syntynyt 1 päivä Toukokuuta 18 , tuntemattomilta vanhemmilta, sisäänostettu lastenkotiin 20 p:nä Kesäkuuta N:o 112:la". Tietämättä minkä tähden, pistin paperin palaset liivini taskuun. Kahdeksan vuotta sen jälkeen oleskelin pohjois Uplandissa.
Siinä se virkamies on, kokoo tavaraa; jauhoja laariin saa, markkoja arkkuun viskaa. Sattuis, liivini sais Myllärin Jauho-Miska! Vekkuli-Ville. Sa hurja Vekkuli-Ville! Hän markkinoille saa; hän aikoo viulunsa myydä ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, suli silmät kyyneliin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no terve näkemiin! Hei, Ville, myy sie viulus, ei sillä sielua lie!
Missä pälsyni on? Missä on liivini? Missä on avaimenikin. Hahaa! Joko nyt olette saanut minun käsiinne?" "Setä, olkaa rauhassa; minä haen ylös kaikki tyyni. Tässä, täss' on pälsynne, ja tässä näin on teidän liivinne". "Anna tänne ne! Onko avaimet taskussa? Tuossa ne tuntuu olevan. Ha, Poju, oletko sinäkin vielä elossa?" "On, setä, sehän on teidän pelastanutkin".
Viimein meni isä pojan luokse, ja kysyi, mitä hän silmiään peitteli. Ja kun ei poika vastannut, niin veti hän peiton pois, ja näki Ollin itkevän. "Oletko kipeä?" kysyi isä vieläkin. "Olen", vastasi Olli. "Mikä sinua vaivaa?" "Omantunnon vaiva, paha omatunto". "No, mitäs olet tehnyt?" "Minä olen pelannut housuni, ja liivini Lepistön Villelle". "Voi poika-raukkaa!
Hän lausui isällensä, kun otti vaatteet vastaan: "Housuni olin pelannut, Ja liivini menivät kanssa; Vaan isä hyvä anteeks' antoi Suuresta armostansa. Kiitos olkoon isälle, Ett' armahti poikaistansa, Eikä ruvennut kurittamaan Omaa Olliansa". "Suus kiini, maan kappalainen!" sanoi isä puoleksi leikillä ja puoleksi todessa. "Se oli hyvä, ett'et valehdellut". "Kyllä kiusaus oli suuri.
Siinä se virkamies on, kokoo tavaraa; laariin jauhoja saa, markkoja arkkuun viskaa. Sattuis, vaikka liivini sais Myllärin Jauho-Miska. JO TAATTO KIELSI,
"Sinun on vilu, Maria!" sanoi hän; "ota liivini yllesi!" "Ei, ei minun ole vilu," vastasi hän, "mutta sinulla ei ole nuttua!" Hän avasi solmesta huivin, joka oli hänen vyötäisillänsä, mutta hän ei rohjennut avata silmäänsä taikka tarjota sitä hänelle.
Kutoessaan lensi se vähäinen bernsteininen risti näkyviin avoimesta povestansa. Minä huomasin oitis tilaisuuden sopivaksi ja sanoin: "Vieläpä sinä kannat sitä vähäistä ristiä!" "Kuinkas muuten... Sinä olet kuka tiesi jo aikaa pannut pois sormuksen," vastasi hän. Minä aukasin liivini ja näytin hänelle sormuksen; silloin näin minä loistavan punan hänen poskillansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät