Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Ei suku sikein makoa, Kylä kyllin uinaele, Katrin kankahan kuulta, Helman hienon helkkeheltä.
Mielikki metsän emäntä, Muori puhasmuovollinen, Varustellos mun varani, Kohotellos kohtaloni! Aukase metinen arkku, Mesilipas liikahuta, Sisässä salon sinisen, Kummun kultaisen navalla! Pane kulta kulkemahan, Hopia vaeltamahan, Vasten miestä valkiata, Kovin koivun karvallista! Kun ei täyvy täällä maalla, Tuovos maalta tuonnempoa, Ylitse salon yheksän, Kautta kankahan kaheksan!
Emo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi: "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit miniän mulle, toit hyvän tulen puhujan, oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehreäjän, pulskin poukkujen pesijän, vaattehien valkaisijan! "Itse kiitä onneasi!
Illalla kävelin mä kangasta pitkin, kankaalta kimpuksi kanervia kitkin. Yö oli ihana ja tuuloset nukkui, kukkaset tuoksui ja käköset kukkui. Miksi mun sydämeni synkäksi saikaan? Muistoni lensivät nuoruuden aikaan. Katselin kädessäni kankahan kukkaa impeä muistelin tuuheatukkaa. Maahan ma kanervani kaunihit heitin noinpa ma ilonikin multahan peitin.
Mit' on ihanaisin impi? Tieto, totuus, selvä järki Muka näit' on kallihimpi. Mut kun mustasilmän immen Nään mä taaskin ruususuissa, Kaikki järjen jäiset tuumat Sulaa lemmen suuteluissa. Kaikkialla maailmassa Löytyy ristiriitaisuutta, Kuinka ois mun laulelmissa Järjen johdonmukaisuutta? Uljas on Suomelan kankahan koivu, Kaunis ja uljas on harjulla mänty, Uljaampi näitä on korvessa kuusi.
"Annan sulle nuoren neion, Panen piioista parahan; Annan riskin riihen puijan, Konstin kankahan kutojan." "Hyvä kiitos, hyvä laitos, Hyvän annin antamasta, Paremman lupoamasta. Hyvin roua palkan maksoi, Nuori neito saatiin, Neito nuori ja soria." Täytyykö tätä tupoa.
Silloinpa sointuis yhtehen soittoon laulelot Väinön syntymämaan, silloinpa miehissä työhön ja voittoon rientäisi nuoriso kilpailemaan. Väinämön kantelo, jällehen uusi, raikkahin riemuin helkkyen sois! Hurmaten kuulisi kankahan kuusi, honka ja koivukin korvana ois: Niin joka koittaa kahlehin voittaa, kohta sä niele, pirstaksi lyö! Pauhulla
Vaan kun kuolen korven päähän, Kaaun kankahan nenähän, Saavat korpit kohtaloa, Varikset varia verta, Minun raukan raaoistani, Kurjan kuolemaisistani, Luuni luovat rauniolle, Kantavat kivikarille; Siinä siskot katselevat, Veikot vierahat sanovat: Korppipa tuolle koulun kantoi, Harakkaiset hauan kaivoi. Kuolema kovinta työtä.
Tuossakin kiven kolossa, Kahden kallion lomassa, Milloin lauloin lukkarina, Milloin pappina pajatin, Viklat kuuli virsiäni, Satakielet saarnojani, Kaiku kankahan takana Virkkoi viimiset sanani.
Oluell' on onni kaunis, Juoahan janoamatta, Hyvä lykky neitosilla, Naiahan käkeämättä, Kun tutaan hyvä tulevan, Keksitähän kelpoavan; Kun nähä'än nästäriksi, Tiejetähän tikkariksi, Rihman laavun laittajaksi, Kankahan kutelijaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät