Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Ja taasko mun täytyis lämpöä, valkeutta antaa ja kuormani yksin kantaa? Ei, riittää jo. Suo, kohtalo, mun mennä pois, pois sinne, pois, lepo missä ois! Kakskymmentä vuotta olen ollut jo kansan pylväs, kakskymmentä vuotta pyhä, synnitön, syytön ja ylväs, olen ollut suotta, sen tunnen nyt, sen tuntea sain yön tuskissain, tuon tunnen nytkin ma valveillain.
"Katsoppa Antti, sepä se on", vastasi Liisa vakaasti, "sinun pohjaton ja ääretön ahneutesi pimittää silmäsi, ja pakoittaa sinun myymään omaa lihaa ja vertasi. Mutta usko, kakskymmentä neljä vuotta täynnä ristiä ja vaivaa on opettanut minun sinut tuntemaan!
Pidätkö minua poikanulkkina, kakarana, koska taputtelet minua päähän? Katso, ettes makaa tuolla pöydän alla ja kuultele mesiäisiä! ESKO. Minä en pelkää sinua, minä en ole mikään jänis enkä oravakaan. Olenpa Nummisuutarin poika ja kannan tynnörin ja kakskymmentä vakkaa rukiita. TEEMU. Minä kannan kaksi tynnöriä täyteensä. ESKO. Sen kannan minäkin, jos oikein pahan pääni päälleni otan.
Nouseva Aurinko, uskoni, kirkkautein, taivahan airut synkälle sydämellein! Kakskymmentä vuotta jo seisonut oon ja mahtanut mahdotonta, muut käyneet on leikkiin ja karkeloon, ma kestänyt taistoa monta; nyt enää kestä mä en, ma tiedän sen, olen uupunut, murtunut miesi, lien sammunut, lien tummunut kuin hyljätty nuotio metsässä tai kodin aution liesi.
Hän ajatteli ainoastaan sitä miestä, jonka hän oli hyljännyt ja jok' oli niin hyvä hänelle ollut. "Ja minä vanha vaimo olen tarvinnut seitsemän ja kakskymmentä vuotta tullakseni takaisin hänen luokseen!" ajatteli hän murheellisesti. "Nyt enää en minä voi! Oi, josp' edes saisin kontata hänen jalkainsa eteen ja sitten kuolla."
Kuin kilpikonnat he käyvät, taas joukkoni jälkehen jää." Viiskymment' urhoa johti hän näin, kun alkoi taistelu maan; mut joukko se harventui vähittäin, kakskymmentä Vaasan-poikaa nyt jäljellä häll' oli vaan. Mut suuriko joukko vai pienempi, Zidén mitä siitä ties? Yhä niinkuin ennenkin komensi: "Nyt joutu on tarpehen, pojat, mars, jäljissäin joka mies!"
Ja Peltonen hieman aprikoi: Yks vain oli pantavaksi , Mut naapuri toisen lainaks soi, Ja listahan pantiin kaksi. Kakskymmentä antoi herra von Ja kaks pani muonarenki. Mut puolet Suomea puutteess' on, Ja lienevät Peltosenki... IT
Kai herrakin antaa apuaan, Siell' uhkavi nälkähätä. Niin, niinhän tuota nyt kerrotaan, Se kovin on ikävätä. Kakskymmentä antoi herra von Tuo summa nyt kenties riitti! Kakssataa tuhatta itsell' on. Ja keräysmies se kiitti. Ja rahoja karttuu paperiin, Ja monta on armollista. Ja Peltosen, muonarenginkin, Jo tupahan tuodaan lista.
Tuo tuumi sankari tuokion, kaks, hänen silmänsä siirtyi Khimairaan: »Ma Hornan jään hovirunoilijaks, teen terveeksi sieluni sairaan, elon entisen toivot ja muistotkin epään, Khimairan kun lempeän vierellä lepään!» Kakskymmentä vuotta jo ollut on Khimairan kahleissa Bellerophon, hän tuskin tuntevi itseään, ei muista entistä elämätään.
Oikein minun hatussani ja hännystakissani! samassa hännystakissa, jossa minä vuosia takaisin kakskymmentä ja yksi seisoin vihillä Martan rinnalla. Tuntuupa minulle kuin sinun muodossas tuossa nyt itsiäni katselisin yksi ja kakskymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja silloin olit sinä vasta nyrkin kokoinen, ja viisi kuukautta puuttui vielä ennenkuin hengen sait.
Päivän Sana
Muut Etsivät