Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Minusta se ei tiedä muuta kuin henkistä kainoutta, sitä, ettei sisintään paljasta muille kuin ystävälle. Yksinkertaisuus on suorapiirteisyyttä ja suorat, yksinkertaiset piirteet vaikuttavat levollisesti, rauhoittavasti. Suorapiirteinen luonne voi olla umpimielinen, mutta petosta siihen ei mahdu. Hän huokasi raskaasti.
Oli kuin alkava aamurusko, tai puhkeava ruusun nuppu. Aavistusta, kainoutta ja vavahtelevaa iloa oli katseessa, jonka hän aina väliin kulmiensa alta loi syrjään, Yrjöä kohti. Joko Sanna on kuinka vanha? kysyi Yrjö, jotakin sanoakseen. Seitsemäntoista täytän kohta. Vuoden päästä ehkä Sanna kääntyi päin, kasvoissa ilmaantui kysymys. Mitä sitten? pääsi hänen huuliltaan, kun ei jatkoa seurannut.
Ja kenen ansiota tämä on, ell'ei minun? Maiju. Niin, ei suinkaan siitä kukaan muu hyötynekään. Emma. Sinäkin voit ottaa meistä esimerkkiä, kun kerran menet naimisiin. Kun mieheni vielä oli nuorimies, punastui hän, jos joku neitonen katsoi häntä silmiin. Se on todellista kainoutta. Maiju. Ah, mitä rouva sanoo! Oliko herra todellakin niin kaino? Emma.
Näytti siltä kuin ei kuningatar ensinkään olisi paheksinut tätä kainoutta; se kai pikemmin miellytti hänen naisellista itserakkauttaan. "Sepä oli hauska kuulla! sanoi hän samalla ystävällisellä äänellä sitte pääsen tilaisuuteen suorittamaan velkani hänelle. Jo kauan olettekin tätä suorittamista saaneet odottaa; minä sanon te, sillä teitäkin tämä velka koskee, kapteeni Stålsköld."
PRINSESSA. Mä kiitän huolellista kainoutta, joll' eespäin verkalleen hän tietään käy. Vain runotarten suosio ne auttaa, niin monet säkeet, lujaan sointuliittoon. Ja pyrkimys vain yks on mielessään: ett' eheäksi runo pyöristyisi. Ei kasata hän tahdo taruja, jotk' kiehtoin huvittavat, lopulta vain tyhjäin sanain sointuun rauetakseen. Suo hänen olla, veli!
Valtakunnalle on tapahtunut suuri, korvaamaton vahinko Bourdelot ei ole enää Ruotsissa! Eräänä yönä tämän kuun alussa hiipi hän tiehensä Tukholmasta. Tuon suuren miehen kainoutta ei voi kyllin ihailla, hän kun vain kaikessa hiljaisuudessa jätti pääkaupungin.
Hän oli kalman kalpea ja taaksepäin heitetty pää oli todellakin ikäänkuin kivettynyt ivallisessa tyvenyydessään. "Ylpeä!" toisti setä katkeralla hymyllä. "Sanopas, millä tavalla sinä osoitat ylpeyttä, naisen kauniinta koristetta ja koska! Kentiesi äsken, jolloin, vailla kaikkea vaimollista kainoutta ja armollisuutta, käytit itseäsi vallattoman irstaisesti!"
"No, hän punehtuu! Jollei hän olisi kuuro ja mykkä, luulisin melkein, että hän ymmärtää puheeni." "Hän on hyvin kaino", lausui Honain vähän pelossaan; "hän hämmästyi rohkeata käytöstänsä." "Minä rakastan kainoutta", sanoi prinsessa; "se on huvittava. Minä olen kaino; enkö minä ole?" "Kyllä", vastasi Honain. "Ja hupainen?" "Aivan." "Minä vihaan hupaisia ihmisiä.
Nyt vasta hänen puhuessaan sain nähdä, kuinka viehättävä hän todella oli. Kaikissa hänen liikkeissään oli luonnollista suloa, koko hänen olennossaan puhtaan sydämen viatonta kainoutta. »Ja te tulette onnelliseksi?» kysyin. »Olen aina tottunut ajattelemaan Michaa tulevaksi miehekseni.» »Ja voitte ilomielin jättää suuren, kauniin Frankfurtin?»
»Kiitos, tohtori», sanoin. »Olisi naurettavaa, jos koettaisin osotella äärimmäistä kainoutta ja kieltäytyisin vierasvaraisuudestanne, kun minun kuitenkin on yksistään teitä kiittäminen siitä, että en enää makaa elävänä haudattuna odottamassa maailmanloppua.
Päivän Sana
Muut Etsivät