Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Samana vuonna 1861 syksyllä istuu Emilie Björkstén maalla yksinäisyydessään ja lukee vanhoja kirjeitä, joita hän itse on kirjoittanut eräälle nuoruudenystävälle, jonka nimen hän kätkee samoin kuin hän tekee useimpien nimien suhteen päiväkirjassa salaperäisten kirjaimien varjoon.
LAURI. Kolme tukkapöllyä olen minä saanut. JUHANI. Kaikilla meillä on täältä makeita muistoja. Ovi auki! AAPO. Huomaa, että olemme telkien takana. TIMO. Puskuri on päällä, vahva puskuri. JUHANI. Kätkee kuin korsi; mutta toiseksi: onhan tuossa akkuna. Yksi huhmaus pussillani, ja kuuluupa korea helinä ja kilinä. AAPO. Onhan pääsi jo perin pyörässä.
Se on Jumalan salaisuus. Kuinka? huudahti nuori mies, eikö ole sitä sitten enää löydetty? Ei sen mukaan kuin minä tiedän, vastasi juutalainen, ja se on hyvin mahdollista että tämä kertomus vaan on vertaus joka kätkee syvää totuutta. Ei, ei, sanoi Abdallah, niin se ei saata olla. Kysypä muistoltasi, isäseni; ehkäpä niistä löydät uuden johtolangan.
Hän sen kätkee siksi Kuin itse tahdotte sen tiettäväksi; Häät silloin vietetään sen mukaisesti Kuin vaatii säätyni. Mit' arvelette? SEBASTIAN. Käyn kanssanne ja vannon valan sen, Ikuisen vannon uskollisuuden. OLIVIA. Edellä, isä! Taivas loistakoon Ja tämän liittomme niin siunatkoon! VIIDES N
Näet missä vahva hentoon ryhtyy, miss' ankaruus ja lempeys yhtyy, Saat hyvän soinnun syntymään. Niin tutki, kun teet liittovalas, taipuuko mieleen mielialas! Katumus syöpyy pettyvään. Myrtti kaino kiehkuroiden väikkyy päässä morsion, kirkonkellot kutsuu soiden vihkijuhlan loistohon. Oi, tän juhlan riemuun kätkee nuoruusajan toukokuu! Seppel kuihtuu, huntu ratkee, armaat unet unhottuu.
Kreivi G. istuu nyt sohvallaan. Pöydällä palaa kynttilä. Siinä on myös kirje. Toinen akkunaverho kätkee puoleksi akkunan. «Se on harmillista!« huutaa kreivi väliin. «Huomenna rahaa! 300 riksiä! Ei niitä niin pian saa. Hullu, kun tulin tänne vielä!
Vartija sanoi: "Pilvi peittää laskevan auringon, ja lintu metsässä kätkee päänsä väsyneen siipensä alle. Yö on kohta käsissä, mutta en ketään näe tiellä tulevan." Vielä kerran kysyi prinssi: "Ilta on kulunut; vartija, etkö näe ketään tiellä tulevan?" Vartija sanoi: "Näen pienen tomupilven tuolla kaukana metsän rannalla. Nyt se lähenee; näen köyhän paimentytön, joka ajaa vuohiansa maantiellä."
Lämmin sull' on vuode: Rauhaisa, tyyni synnyinmaasi helma Lapsensa kätkee, peitteheksi kietoo Vihreän vaipan. Vihreän vaipan ympärille kietoo, Silmäsi umpeen hiljaa painaltaapi, Kunnes sun taasen herättääpi uusi, Kultainen aamu. 1870=luvulta?
Ja kummitukset kuutamon nyt kehään järjestäyvät, kajahtaa laulu karkelon, he piiritanssiin käyvät: »Vaikk' katkee sydän, kärsi se!
Sua unten tähdistä siis suo mun kiittää; on meillä kahle toinen, kultainen, mi koskaan, koskaan ei katkee, joskaan en Sua löytäis joukost' ihmisten: on meillä mielikuvat, jotka riittää, kun tulee tunto kaiken-tyhjyyden. Soi, kello, kutsu kokoon kaikki kansa, jo yöhyt saapuu, ilta hämärtyy.
Päivän Sana
Muut Etsivät