Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Luonnon kaiken tutkijalle ain' on yhden arvoinen, onko vuokko, onko kielo vaiko ruusu kaunoinen. Kaikkea hän harrastaapi, tarkastellen, tutkien, että luonnon ilmaukset kerran sais hän selvillen. Suur' on luonto, suuri taivas, monet kätkee ihmehet. Kuitenkin on heidän lainen ihmissy'än ja -tuntehet. Ken, jos pyrkii ihmissielun tuntehia selvimään, ei se etsi lauleluja mainemiesten yksistään.
Runotar, sa Suomen sulo neito, Muistavampi ihmislasta, lausu: Kuuluisanko kuninkaan tuo hauta Kätkee, vai sen vertaisenko? Eipä Kuningasta, ei sen vertaistakaan Vanha *Haane* talonpoika tässä Lepää ja sen kuusi kelpo poikaa. Istu jyrkän rannan reunamalle; Niiden kauniin kohtalon ma kerron, Koska kaste kanervassa kiiltää, Harjun hongat päivän vielä kaihtaa.
Louhi nostaa kaikenlaisia tauteja sen kansaa hävittämään, toimittaa sitten karhun sille vahinkoa tekemään ja kätkee vihdoin auringon ja kuun, jotta koko maailma peittyy pimeyteen. Mutta etenkin Väinämöisen viisauden avulla kaikki nämä pahat poistuvat ja riemu ja rauha palajavat Kalevalan kansaan.
Hän pysyy silloin intellektualistina, joka on nähnyt Jumalallisen Elämän kaiken takana, mutta samalla nähnyt oman mitättömyytensä, kykenemättömyytensä, pienuutensa. Hän ei mitään kykene tekemään, hän elää vain mukana niinkuin pisara meressä. Hän kätkee tämän tiedon käytännöllisesti itseensä, hän on löytänyt helmen, mutta kätkee sen peltoonsa. Hän on saanut »leiviskän», mutta kaivaa sen maahan.
Mutta sinun nimesi, sinä suuruuden turvallinen lymypaikka, se kätkee helmaansa kokonaisen sarjan muistoja, joita historia rakastaa ja kansat ihailevat, ja vaikka itse kuolisitkin, niin ole varma, että nimesi ei kuole, vaan elää vuosisadasta vuosisataan iankaikkisesti.
Kun myrsky metsän halki pauhaa, jyskää, Ja aarnihonka toisen päälle ryskää Ja oksat kätkee, murtuu vieruspuut, Kumeesti kumpu ryskinästä kaikuu, Niin silloin viet mun luolan turviin, viet Mua itsehein, ja silloin aukenee Poveni syvät sala-taiat mulle.
J. Tom Lewis, ulkolaisten asioitsija. Pariisin kaikista luolista ja Ali-Baban salaperäisiä onkaloita muistuttavista holvirakennuksista, joita suurkaupunki kätkee, on Lewisin asioitsijatoimisto epäilemättä omituisin ja huvittavin. Tietysti tunnette te sen, sillä senhän tuntevat kaikki ainakin ulkoapäin.
Mitä minun vanha elämäni merkitsee jos kohta en voikaan auttaa, niin siitä ainakin näkee jos nuorat ovat vahvat ja jos ne katkee niin onhan se vaan minä etkä sinä, joka vaipuu syvyyteen! Niin Wappu, kuuntele häntä; sanoi toinen, hän on oikeassa, älä tee meillä sitä surua! Odota, malta mieltäsi, siksi että tulee apua kylistä! Silloin Wappu nosti käsiänsä, niin että kaikki menivät pois tieltä.
Hän muisti miten he, Katri ja hän, kerran pieninä paitaressuina marjaan mennessä eksyivät. Kauan kuleksittuaan ja väsyttyään istahtivat muutaman suuren kiven juurelle. Katri itki ja itki hänkin, ja siihen molemmat nukahtivat ja vierekkäin he nukkuivat kun etsijät löysivät. »Yhden talon asukkaita noista tulee, kun metsäkin heidät tuolleen kätkee», Katrin, isä sanoi.
Mutta ystäväni, olen huomannut, että sinun kirjoituksesi ovat paikallaan ja oivalliset heidän silmiään avaamaan. Jenny jo kysyi eilen illalla, milloinka luet ensi kirjoituksesi. Tyttö on järkevä ja teräväpäinen ja kätkee sydämmeensä sen, minkä kuulee."
Päivän Sana
Muut Etsivät