Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Siellä saisi hän nähdä kaikki nuo kauniit tytöt, joita hän tänään oli tavannut, ja muita vielä lisäksi; jokohan uskaltaisi? Hän ei tätä ennen ollut vielä seuroissa käynyt. Mutta kerta ensimmäinen. Minkätähden hän olisi huonompi muita. Halu veti, mutta pelko esti. Vaan hän rohkaisi mieltään. "Tästä raukkuudesta täytyy tulla loppu", sanoi hän, ja astui Haugstadia kohti.
Etkö tiedä, että se juuri on vaarallinen ikä?" Gunhild katsoi isäänsä viekkaasti hymyillen. "Jokohan?" hän kysyi. "On kyllä", sanoi vouti, "pidä varalla vaan". Hän muisti omaa nuoruuttaan, tyttöä katsellessa; juuri tuommoinen Margareta vainajakin oli siihen aikaan. Mutta mitäpä niitä vanhoja ajatteli; vouti meni konttoriin kiirein askelin.
Siitä Santra hiukan virkistyi, kun Valee rupesi kyselemään, jokohan pian tulee totta Karhun Esan ja Rekipellon Sannan kaupoista? Sitä ei Santra tiennyt. Mutta nyt oli kuitenkin päästy juttuun, joka ei heitä kumpaakaan koskenut ja livahdettiin siten ikään kuin ulos nykyisestä piiritystilasta. Silloin tuli Valeen äiti sisään.
Niin olen, vastasi Malinen otsaansa rypistäen ja ajatteli, että jokohan tuo, juutas, tuli puhemieheksi tarjoutumaan. Myötkö sinä maasi? Myönhän minä. Etkö emäntää ota? Malinen ei ollut kuulevinaankaan. Minä saatan ostaa sinulta maan, jos myöt. Osta vaan. Turunen piti vähän miettimisen aikaa ja mittaili tuttavaansa. Saatan minä ruveta sinulle puhemieheksikin.
Vaikka, sanoi suutari ja lisäsi: Niinkö sinä luulet, että siitä käräjäasia tulisi ... ei veikkonen. Raha ja rukiit sen painaa kuulumattomiin. Aliinalle tuli hyvin vaikea tämän keskustelun kuultua. Hän oli jo talven alussa saanut katkeran huomion, ja nyt siihen sieltä ja täältä tipahti uutta karvautta. Jokohan tämäkin on totta?
Hyvä Jumala, silkka verihän niistä lähtee. Elä mies poloinen, hiero niitä enää. Voi, voi. Ei näistä ikinä kalua tule, näistä silmistä. TOPPO. Oho? Jokohan tottakin niin hullusti kävi. EUKKO. Sokeaksi tulee mies parka auttamatta. Sanokaa minua valehtelijaksi. HOMSANTUU. Sokeaksi? Tuleeko hän sokeaksi? Se ei ole totta.
Minä varsin tässä viikolla tuolla luhdissa luin talvimetsojen siivet, sanoi emäntä metsonjalkaa kupista vetäessään. Jokohan sitten kun yhtiöt suurella voimalla alkavat liikkua näillä saloilla metsot kaikkoavat, vai kuinka lienee, sanoi Sergelius. Kuinka lienee, sitten ehkä ottanevat tiensä tuonne valtion metsiin. Sitten ne kyllä minulta saavat pitää henkensä ja kenkänsä.
TOPPO. Mutta eukkosi, eikö hän ole toista mieltä? RISTO. Vastoin lakia ja oikeutta maassa? Ehei! Ei sitä niin sentään. Elä maassa maan tavalla, taikka maasta pois. Näetkös, kuinka hän minua pelkää. Piiloittelee ja hiipii pakoon kuin varas juuri. Todistus siitä, että hänellä on rahaa. Malta vähäisen, Toppo, kohta saamme ryypyt. TOPPO. Jokohan tuo tottakin onnistuu. En minä vain vaimon sijassa
Hänen vaimonsa arvelee, että jokohan Iisakki nyt vanhenee ja veri jäähtyy, koska niin isosti on muuttunut. Mutta miksi sitte toiset vanhetessaan väkevistä vaan yhä enemmän hullaantuvat? kysyy hän itseltään. Ja setä Iisakki itse tuumii, että mikä ikä tämä nyt on miehellä neljäkymmentä ja niillä paikoin? Voimallisin ikä!
LIISA. Ai, ai, ai, ai, kuinka hyvin te jo osaatte narrata. HELMI. Kuulkaapas, Liisa, mistä te sen saitte, että Renne, että herra Hammar minua kosisi? LIISA. Mistäkö sain? Onhan minulla silmät päässä. HELMI. Puhuvatko siitä muutkin? LIISA. Puhuvathan ne. HELMI. Voi, voi, se on paha asia. LIISA. Mitä varten paha? HELMI. Niin, nähkääs jokohan minä nyt teille kertoisin yhtäkaikki ?
Päivän Sana
Muut Etsivät