Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ja nyt harmitti Vatasta. Saunan lauteille päästyänsä päivitteli hän sakeassa höyrypilvessä: »No jokohan tuo Hyvärisen tyttö teki semmoisen tekonsa, että ei tule!... No tekiköhän tuo märä moisen jutkun!» Mutta juuri silloin avautui ovi, ja eikös Antti Ihalainen työntäänny siitä saunaan. Vatanen tiedusti: »Ihalainenko se on siellä!» »Minähän se täällä koluan.
Entäs kun minä sitten ostin Pertun talon, tiedätkös mitä minä silloin aattelin? No, Anttilan ainoa, ja te muut, aattelin minä, mitäs te äpärästä ja renkipojasta nyt sanotte? Entäs kun minusta tuli Uutelan isäntä? No, Anttilan ainoa ja te muut, aattelin minä jokohan äpärä ja renkipoika alkaisi kelvata!»
Hän oli niin vajonnut katselemiseen, ettei huomannut kuinka hänen toverinsa tuli huoneeseen. Mitä se on? Sekö sen sinulle antoi? sanoi lihava, hyväsydämminen hoitajatar, kumartuen valokuvan yli. Jokohan tuo nyt todella olisit sinä? Kukas muu sitten? sanoi Maslova, hymyillen katsellen toverinsa kasvoihin. Entäs tuo, hänkö se on itse? Onko tuo hänen äitinsä? Täti.
Sitten elämme yhdessä, rakastamme toisiamme ja kannamme yhdessä taakkaamme ja olemme muista erillä. Sinä olet näinä aikoina ollutkin niin hiljainen ja alakuloinen, tyttöseni! Jokohan se aika, josta puhuin, on tullut?" "Ei, äiti kulta, ei vielä; mutta tunnenpa, että se saattaa tulla, ja silloin, kuten nytkin, kiitän teitä lemmestänne.
"Jokohan ne nyt niin kiivaasti olisivat menneet," epäili Erkki. "No niin kiivaasti ne menivät ... saat uskoa. Minä tuskin kerkesin piippuni sytyttää, kun olivat jo näkymättömissä... Mutta nukkuuko se tuo Tuomas tuolla, minulla olisi sille vähän asiata." "No mutta minkä näköinen se oli se höyryhevonen? oliko samanlainen kuin tuo Ketolan musta?" kyseli Erkki yhä olevinaan tietämätönnä.
Ikävä tuo tahtoo tulla, aloitti Reittu rohkaistuneena. Sinä kun et sano rakastavasi minua, niin se huoli tahtoo aivan työntekoa haitata. Uteliaana odotti hän vastausta, nähdäkseen onko se taas miten vihainen. Mutta pelko oli turha, sillä Laara pysyi aivan naurussa suin, kun sanoi: Jokohan tuo siitä tulisi.
Ravintolan isäntä juoksi hädissään sinne tänne, piiat kyökistä tulivat katsomaan, vieraista muutamat menivät pois, toiset kokoutuivat kaatuneen ympärille. "Jokohan hän on kuollut?" kysyi eräs. "Ei taida sentään vielä kuollut olla", vastasi Kokka, joka ensimmäisenä asettui säikähdyksestä ja nyt kyykistyi koettelemaan Hovilaisen suonta ja sydäntä.
Paremmin tehoo, ja kalleudesta ei puhettakaan! Vai tässä sokerivettä juomaan ... e-ohoh! Jokohan lie tuossa paljonnii eestä tavaroo? Elä sinä sitä kysy, vaan maista! Antakeepas mullennii maistoo ... kylläpä on hyvvee. Ei hyvää hetikään! Tuo pari pulloa samppanjaa! Elä hitossa! Mitä sinä ... ainahan niin ruukataan paremmissa booleissa. Kaikki nauroivat viekkaasti ja iskivät silmää toisilleen.
Menkää nyt vain rautatietä katsomaan, kehoitti ruustinna yhä. Liisa katsoi Mattiin, mutta Matti ei virkkanut mitään... Jokohan olisi mennä ... ei tiedä ... kyllä kai siinä olisi katsomista. Ja ajaa sillä pitää myöskin vähän matkaa. Ei toki meillä ole varoja lähteä semmoisella ajamaan ... hyvä, kunhan saadaan nähdäkään, vanhat ihmiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät