Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Siinähän se meni lautamiehen virkakin sepä nyt on tietty. Lautamiehen kotipitäjäästä oli tahdottu hänen papinkirjansa oikeuteen. Sen kautta oli levinnyt huhuja pitäjääsen, että Kanniaisen lautamies on kaupungissa joutunut kiinni. Kun tuo huhu joutui Kanniaisen setä Juho-vainajan lesken korville, mutisi hän: "olkaasta vaiti! Jokohan aika rupeaa jotakin näyttämään?"
"Kuka se ensiksi kumarteli? Jussi, Jussi, Jussi, muistaakseni", sanoi Uulan Maija. "Jussi, Jussi, Jussi", huutivat kaikki yhteen ääneen. "Kaikkia niitä on herrojakin, jokohan lähden perään ja annan sille aika selkäsaunan, minulla olisi sille entistä maksettavaa", mutisi Jussi.
Kumminkaan en voinut ruveta kuolemaan, ennenkuin voimat kaikki loppuisivat. Vetäysin vain eteenpäin minkä jaksoin, siksi kunnes täytyi uinistua kuin sutkalta ammuttu metsänotus. Yö alkoi tulla jo synkimmälleen. Lunta ja vettä satoi minkä taivaasta mahtui. Tunnossani soi sana: tämä on viimeinen yö. Jokainen kuusi kun alkoi näkyä, niin mietin, että jokohan tuon juureen täytyy jäädä.
"Kukahan tuon noin korean poian meille toi?" huudahti viisi vuotias Ida. "Jokohan se tulee huomenna kanssamme ulos juoksemaan?" jatkoi häntä nuorempi Kalle iloissaan.
Matti säikähti, että »jokohan tuo nyt tuota ostamaan tahtoo», ja rupesi katselemaan ilmoituspapereita oven pielissä ja seinissä ja kysyi, mitä niissä seisoi. Ruotsia, sanoi Ville. Ka niin, ruotsia ... siksipä minä en niistä selvää saanutkaan... Vai siksi? ajatteli Liisa sanoa, mutta ei kuitenkaan sanonut ... »mitäpä hänestä häpäisen...»
Opettaja se on varmaan minut muistanut. Mutta mistähän minä niitä voittoja saanen? Ja niissä arpajaisissa me varmasti ollaan yhdessä ja mitähän sinä sanonet, jokohan torunet, kunhan minä kaikki kerron. Ja et sinä usko kummempaa, kun serkku Hilja on kihloissa, se tapahtui minun siellä ollessani.
Minkähän vaikutuksen tämä näytelmä teki hänen sieluunsa? Jokohan järki vähitellen tointui tämän suuren-moisen näytelmän vaikutuksesta? Yhtäkkiä näin Fabianin astahtavan hänen luoksensa.
Ja sinä olet varma siitä, että se oli Eero, jonka näit kadun kulmassa? ELLI. No aivan. Ei siinä epäilemistä ollenkaan. Eero se oli, saatte luottaa siihen. Pannaan sentään kylmää vettä niihin, etteivät tule happamiksi. ELLI. Mitä hyvää saisimmekaan päivällisiksi, Anna? Ehkä on hän jo kohta täällä. Laitetaan nyt mitä parasta. LEENA. Voipuurosta hän eniten pitää. Jokohan menen panemaan tulelle, Anna?
»Jo nyt ihmeitä!» huudahti hän. »Sinähän olet ajanut partasikin, ja näytät nyt ainakin kymmentä vuotta minua nuoremmalta, vaikka minun kai tässä pitäisi iän mukaan olla saman verran sinua nuorempi. Jokohan minunkin täytyy ottaa veitsi käteeni?» »Anna sinä vaan olla», myhäili Uutela. »Kun minusta kuitenkin tulee vävypoika ja sinusta appi että olisi edes joku ero meidän välillämme.»
»Mari raukka!» säälitteli Viion leski. »Jokohan hän nyt on päivänsä päättänyt?» »Ei se olisi ihme. Hän oli väliin niin synkkämielinen, että minua oikein peloitti.» Elsalla oli kiertyneet vedet silmiin. Hän tunsi nyt vasta oikein, miten hyvä ja läheinen ystävä Mari oli hänelle ja miten paljon heillä elämässä oli yhteistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät