Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025


Mari painoi kätensä ristiin ja rukoili puoliääneen »isä meidän» ja »herran siunauksen». Holpainen kuuli hänen lukevan molemmat oikein, sanasta sanaan. Jokohan mielenvikainen ne noin osaisi, hän ajatteli. Uni oli karkoittunut hänen silmistään, hän tarkasti vaimoaan, joka tuntui olevan levoton kovin.

Jokohan ennätti nähdä? ANTTI. Odotas se taitaa olla Matlena. MIKKO. Niin onkin. Hyi, kuinka säikähdin. Ei! Ei ketään. Käy sisään vaan. ANTTI. Mitä hän kysyy? MIKKO. Jos täällä on vierasta tuvassa. Ei muita paitsi te? Eikö uunilla liioin? SILJA. Ei siellä ole yhtäkään ihmistä. Tule, Topra. MIKKO. Ahaa! Onko Topra matkassa? MIKKO. Nythän olemme taas vähitellen koossa kaikki.

Niin oli kirkkoherra sanonut, että kaikki vain, niin nuoret kun vanhatkin." "Jokohan niin olisi." "No niin se on ... ja ala nyt tavailla, vaan osaatko sinä koko sanalta lukea?" "Kyllä minä osaan, vaan en minä sinun edessäs lukemaan rupea ... sinä kun olet yhtä huono kuin minäkin." "Minäkö? Parein minä sinua olen," väitti Erkki.

Ei pidä pilkata köyhän lasta, esteli hän yhä. No, se ei ole pilkkaa eikä tyhjää puhetta, kun minä kerran liikkeelle lähden. Sano vain paikalla, paljonko tahdot kihloja ... totta se on, sen saat uskoa empimättä. Jokohan mahtaisi olla totta. Sano, paljonko tahdot kihloja ... tai ota tuosta, minkä haluat. Ja minä väänsin viidensadan markan setelipakan Anna Liisan eteen pöydän nurkalle.

Pekka viritti viulun, kosketti sormin kieliin ja vihdoin veti voimakkaasti käyrällä. jotta oitis tuntui viulu olevan tottuneissa käsissä. Kaikki vaikenivat. Jokohan Pekka soittaisi Hollolan polskaa. Pekka asetti viulun perän leukansa alle, avasi suunsa ja lauloi vakaisesti samalla säestäen viululla: Jo joutui armas aika Ja suvi suloinen!

"Jokohan taas...?" sanoi suntio ja istui jo waralta tuohon wakawaan asemaansa. Rähinä läheni ja jo tuliwat he porstuaan, jossa he kopisteliwat lunta pois kengistään. Aristelematta astui tuo iloinen ja suruton joukko huoneeseen.

Minun ymmärtääkseni sinun pitäisi kirjoittaa, sillä usko jos tahdot mutta minä olen siinä kummassa luulossa, että se ukon "vörpannattu" pitää mieltä tuolle Hintille. No jokohan tuo kallokas sitä mielisi, ihmestyi Matti. Niin sen minä olen miettinyt, vaan en ole ennen virkkanut.

Muutaman päivän kuluttua ruvettiin vihdoin häntäkin muistamaan, kun kuultiin huhua Saviojan Villen hätyyttämistouhuista. Sitten huomattiin, että kuuluisa mustakin oli kuollut. Vanhan kokemuksen mukaan sellainen tapaus aina vei talon onnen, heitti männän katolle. Makailevan nyt kuuluikin onnettomuuksien päälle. Kyllä se olikin lentänyt! Jokohan putoaa?

Se on huono lohdutus. Ei sinne ole köyhällä enempi toivoa kuin rikkaallakaan. Mutta mitähän varten se jumala sitten vaatii ihmiseltä semmoista, jota se ei voi täyttää ja rankaiseepa vielä tällä tavalla. Jokohan tämänkin vuoden tou'ot antaa hallan viedä? Joko sitä vielä epäilet. Johan tuon tunnet ilmastakin.

Aurinko oli päässyt kappaleen matkaa taivaan rannasta, vaan maa oli valkoisessa kuurassa ja ilma tuntui kolealta. Jokohan nyt tulee luistinjäätä ennenkuin koulupojatkaan kokoontuvat? arveli Antti. Vaan minä uskon, että tulevana talvena tulee niin kiire kerjuu, ettei joudu joka talossa käymäänkään! tuumaili Jaakko.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät