Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kirjeen sisältö ei ollut Viijan mieleen. Jokohan noissa oli sellaisia, ajatteli hän. Eikö vain kirjoittane kateudesta. Hän itse on muka parempi muita.
Jo arveli eräs: Jokohan nuo akat ennustivat oikein! Mietittiin asiaa.
Jokohan olin pitänyt mitään kolinaa? Minä kuultelin henkeäni vetämättä ovella. En! Käytävässä ei kuulunut askeltakaan; Huoneessa yläpuolella oli kaikki hiljaa; ei hirnahdustakaan kuulunut mistään. Paitsi sitä, että olin lukinnut ja salvannut oveni, olin myös laahannut oven eteen vanhan puukirstun, jonka löysin sängyn alta. Ainoasti yksi mahdollisuus oli minulla jäljellä akkuna.
Jokohan mun tulee se uskoa? kysyi äiti ja näytti vähän epäilevän. Kun sen kerran sanon, niin voit siitä myöskin olla varma. Mutta kuule nyt yhtäkaikki! pitkitti vaimo. Anna alkaa tulla jo vanhemmaksi, mutta joka päivä käy hän yhä vallattomammaksi ja hurjemmaksi. Voisi jo olla vaarallistakin viedä häntä sinne. Mitä tarkoitat? kysyi isä ihmetellen.
Ympärillä oli ystäviä ja tuttavia jotka katselivat Hannulaisia: useimmat tuijottivat kylmäkiskoisesti tähän "näytelmään", ainoastaan jotkut näyttivät vähän säälivän. Nimismies, joka oli pistäytynyt takaisin käräjäsaliin, tuli taas ulos ja sanoi lempeästi mutta vakavasti: "No Taavi, jokohan nyt menemme? Jaa, oikeus on oikeus, vaikka se kipeästikin koskee, muistakaamme sitä".
Nyt näkyi asettuvan haravanvarttaan vasten seisomaan ja katsomaan. Mahtoi ajatella, että jospa pääsisi kerrankaan tuollaista kyytiä kaupunkiin. Niittomiehiä, virkkoi Santtu, ja se taisi olla ensimmäisiä sanoja heidän ajaessaan. Jokohan lienevät, vastasi siihen Viija vähän ivalla.
Jos lyötiin krokettia tai erittäin jos jossain leikissä heitettiin arpaa, minä aina hävisin. No jokohan? sanoi Henrik epäilevästi nostaen päätänsä. Ei, ei, älä nyt luule että minä jotenkin säälin itseäni, sanoi Johannes valmiina hermostumaan, se on minun huomioni: aina minulle, ihan kuin tahallaan, ei onnistu. Se on ollut niin silmiinpistävää, niin tuntuvaa.
Jo olivat ne kadottaneet iloisen muotonsa, käyneet surullisen harmahtaviksi, siitä yhä tummemmiksi ja lopulta aivan sinertäviksi. No, kohta siinä ei auta mikään! Ei se niin vain mene ... viikon päivät kestää vähintäänkin vielä, ennenkuin painuvat, jos ei rupea tuulemaan. Jokohan niin? No se on varma.
Mutta tuommoinen raukka. Mitä osaan hänelle tehdä? Ei, nyt on hukka peli. Ottaisivatkohan ne tuota köyhäin hoitoon? Kun koettaisi. LEENA-KAISA. En usko, että ottavat. Mutta tiedätkös, mitä Johanna toivoi? RISTO. Sanokaa! LEENA-KAISA. Että Vappu ottaisi pojan kasvatikseen. RISTO. Jokohan tuo sen tekisi? LEENA-KAISA. Sopii ainakin kysyä. Jos minä veisin lasta hänen luokseen ja puhuisin siitä.
Turunen hämmentyi toisen nähtävästä hämmästyksestä ja tuli mittailleeksi vähän enemmän kuin oikein. Hän rykästeli puheensa alkajaisiksi ja sitten ilmoitti: Minä tulin lähteneeksi tuon nuoren miehen matkaan, semmoiseksi, miksikä minä itseäni sanoisin. Vaan jokohan me tehtiin turha reissu. Silmäilyn lisäksi käsitti Anna Liisa nuokin sanat aivan väärin.
Päivän Sana
Muut Etsivät