United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
TITUS. Anteeksi korkea kapteeni; sillä asia on sitä laatua, että rasittaa minua itsepintainen köhä, niinkuin, sen pahempi, se nyt kuulla taittaan. PATRIK. Miksi saatat itselles köhää, sinä kirottu mies? Miksi pinnaat oltta kylmänä naamaas? Miksi et lämmitä sitä? kysyn minä. Haa! kyllä sun opetan. Miksi et lämmitä olttas? TOMMI. Sepä olis, kantaa kehtoon lapsen torkkuvan. PATRIK. Mitä sanot?
Tuoll' ei miehen pontt' ole mieless', ei tule kuunaan; tottapa kylvöstään sadon saakin nauttia kerran. Vaan tule, lanko, jo suo lepo itselles, tähän istu, koskapa sun sydämelläsi on mure raskahin kantaa vuoksi Aleksandron tihutyön sekä myös minun inhan, kun pahan pannut Zeus on kohtalon, ett' etisenkin oltava kansan suussa on meidän virtenä vielä."
"Tässä saat, millä voit itselles parempaa ruokaa hankkia, sinä kuljeksiva apina-parka", sanoi herttua äänellä, joka ilmoitti enemmän sydäntä kuin hänen ensi-alkuiset teeskellyt, halveksivaiset sanansa laulutytölle.
Voi sydäntuskat, ahjo kärsimysten, Kuink' oli kuumaks' sulle säädetty, Kansani kallis! Tulen, hävitysten Kautt' eipä hätäs kau'aks häädetty, Vaan, vaikka, uljas, sydänverelläsi Itselles ostit maasi armahan, Ja annoit alttarille elämäsi, Astuen nimettömään tuskahan,
Mene nyt, tyttäreni, pois, että saan vaatteet päälleni, ja ole valmis tottelemaan mitä minulla tulee olemaan käskettävää sinun turvallisuutesi tähden. Pane itselles kokoon vähän vaatteita sekä mitä muuta kalliimpaa sinulla lienee.
"Voi, poika-parka!" sanoi äiti. "Niin, niin, mamma-kulta!" "Taitais olla paras, että ottaisit itselles akan, joka sinua kykenisi hoitelemaan". "Kyllä kai; mutta kun en ole vielä sellaista tavannut, johon olisin mielistynyt". "Jokos olet Liikalan pikku-Liisaa koittanut?" kysyi äiti. "En vielä". "Hän on kaikkein kiitoksen ja ylistyksen esineenä; koita häntä".
Oi poikani, sanoi hän hänelle joka opetuksen lopulla, sinä joka Jumalan päätöksen voimasta olet tullut luetuksi niiden joukkoon jotka ovat raamatut vastaanottaneet, kerro itselles joka päivä tämä jumalallinen lupaus jossa täällä alhaalla on koko meidän väkevyytemme ja kaikki meidän toivomme: "Joka tottelee Jumalaa ja profeetaa, hän on vaeltava niiden kanssa joille Jumala on armollinen ollut, profeetain kanssa, rehellisten kanssa, marttyrein kanssa, hurskaiden kanssa.
Jumalten edessä kulkevat aallot, ikuinen virta: meidät aalto nostaa, meidät aalto nielee ja me uppoamme. Pieni kehä saartaa elämämme, suku suvun jälkeen asettuu riviin olemassaolon jatkuvaan jonoon. Sen jota lempiä voit sa, Lida, sen vaadit itselles täysin ja oikeudella. Sinun hän onkin kokonaan.
ANTONIO. Sen arvoiseks jäät kyllä siihen saakka. TASSO. Mua punnittakoon, sit' en välttele; mut halveksintaa ansainnut en ole. Ei seppeltä, min mulle ruhtinas ja ruhtinatar tunnustukseks soivat, epäillen, ilkkuin halventaa saa kukaan! ANTONIO. Tuo korskeus, tuo kuuma kiihko sulle ei sovi mua kohtaan, tääll' ei lainkaan. TASSO. Min sallit itselles, myös mulle sopii.
"Mutta toden totta, Herkules, sitä ei sinun pidä tekemän," vastasi Emmerich. "Minä tahdon, että nyt nautit vapauttasi, etkä uudestaan rupee orjuuteen. Hyvä enoni antaa sinulle pienen maatilkun, rakenna siihen maja itselles ja elä omana herranasi." Herkules pudisti päätänsä. "Ei mennä pois herrasta," sanoi hän levollisella, mutta järkähtämättömällä vakavuudella.