Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Einar kyllä jo pystyisi yksinäänkin hoitamaan kauppaa. Elina hiukan itkisi ensin, lohduttaisi itsensä sitten ja menisi ehkä uuteen naimiseen. Pian hänen muistonsa haihtuisi, elämän aallot huuhtoisivat hänen jälkensä nopeasti pois. Maailma menisi menojaan ilman häntä, kaikki olisi niinkuin ennen. Jälkeenjääneiden mielestä hän katoisi; ja haudassa luut vähitellen mätänisivät.
Katri on kasvanut perheessä, jossa huolellinen taloudenhoito on naisen kunnia." Vaimoni huulilla liikkui hymy, tuo tyven, lempeä ja leikillinen hymy, joka oli valaissut hänen ympäristöään niin monen monituista vuotta. Bill jatkoi katkerasti: "Enhän voi kuten mielisin, heittää hiiteen kaikki nämä naiset taloudenhoitoineen, silloin Katri itkisi viikkokauden ja joutuisi epätoivon partaalle.
Erik sanoo suuren saksalaisen filosoofin Jean Paulin sanoneen, että luonto on ilman väreitä ja että ne tulevat itsestään ihmisestä. Ne ovat kammarimietelmiä. Jos se saksalainen professori tulisi tänne, niin häneen kuten minuunkin tämä luonto vaikuttaisi mahtavasti, ja hän itkisi. En koskaan ole niin elävästi kuin täällä tänä kauniina kesäpäivänä tuntenut, että me elämme erämaahan haudattuina.
Etpä nytkään, vaimoseni, noin itkisi, jos olisit täysvillainen. Kenties en sitten itkisi haudallasikaan? Et. Tyynesti vaan surisit ja etsisit elämältä lohdutusta. Tuo on kauheata! Eipä, vaan tosikristillistä. Tahdotko sitten tosiaan jättää En, kultaseni, enhän jätä, vaan elän sinulle sekä itselleni mieliksi hirveän kauan. Sentähden juuri tahdonkin pysyä täysvillaisena. Mutta tuo keuhkokuume?
Kunpa kaikki kävisi niinkuin toivon! Ehkä se kuitenkin olisi liian paljon pyydetty! Mutta kunhan ette ainakaan te saisi kärsiä uusia suruja ja huolia minun tähteni! Vielä en ole korvannut teille niitä murheita, mitä jo olette saanut kärsiä. Voi, Julia antaisi teille kaikkensa, ja kuitenkin hän itkisi katkerasti, että hänellä olisi niin vähän antamista.
Sitten Sanni itkisi hänen haudallaan ... ja katuisi, että oli viimeisinä päivinä niin syvästi häntä loukannut... Arvaisi ehkä, että hänen tähtensä hän näin ennen aikojaan kuoli. Ja muistaisi häntä sitten elämän ikänsä... Joko Sanni nyt oli lukenut hänen kirjeensä? Mitä hän; oli tehnyt? Eikö tämä ollut unta? Eikö kaikkityyni ollut unta?... Hän kuuli kyökin oven käyvän ja juoksi katsomaan.
Jos olisit edes maannut liikkumatta niinkuin pölkky, johon itseäsi vertasit, niin olisi nahka nyt eheämpänä kämmenissäni ja polvissani.» »Sinäkö olet soturi», vastasi vanki, »ja parut kompastuksesta, josta ei poikanenkaan itkisi?» »Soturi!» virkkoi kapteeni. »Mistä sinä tämän kirotun luolan pimeydessä arvasit, että olen soturi?»
Ei, päinvastoin minun olisi ehkä hyvinkin sääli häntä, kun minä näkisin hänet ruumisarkussa, ja minua pidettäisiin varmaan ihan sortuneena miehenä, kun minä, mustiin suruvaatteihin puettuna, seisoisin hänen avonaisen hautansa partaalla. Minä itkisin, ei, minä en itkisi, en kyyneltäkään; minun suruni olisi suurempi kyyneleitä. Ja kaikki sanoisivat: katsokaa kuinka hän on masentunut, mies raukka!
He saapuvat suurella hälinällä ja melskeellä; eikä ole ainoatakaan, joka ei itkisi, paitsi Tintagelin kääpiötä. Silloin puhuu kuningas heille seuraavasti: "Jalot herrat, olen antanut laittaa tämän piikkirovion Tristanille ja kuningattarelle, sillä he ovat syypäät törkeään rikokseen." Mutta kaikki huusivat: "Tuomio, tuomio ensin! Syytös ja puolustus! Surmata heidät tuomitsematta on häpeä ja rikos.
Minä itkeä nirrittelemään ja itkin muistooni ensikerran tämän mailman vaivoissa. Pekka, se kyytimies, puheli lirkitteli, etten itkisi. Sormellaan viittasi uuniin ja sanoi: »Katsohan.» Puut palaessaan paukkuivat ja räsähtelivät ja punaset tulikielet niin liukkaan näkösesti nuoleskelivat uunin mustaksi savustunutta otsaa. Minä sitä jäin katsomaan suu auki ja unhotin itkuni.
Päivän Sana
Muut Etsivät