Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hänkin kertoo vielä nytkin vavistuksella koleraviikosta Stockernissa. Minut oli vallannut sellainen kuolemanvelttous että joka hetki odotin kuolemaa, jonka piti tulla ottamaan pois minut ja rakkaimpani. Itkin heidän kuolemaansa jo edeltäpäin.
Heinz sanoi, että hän tahtoisi, että Jumala ottaisi meidät kaikki ja tekisi meidät ihan hyviksi ja onnellisiksi täti Agnesin kanssa. Mutta kun me jätettiin yksin vähäisiin sänkyihimme, itkin minä katkerasti enkä saanut unta.
Minä vaikeroin ja valitin. Minä kiroilinkin. Mutta viimein minä ratkesin itkuun, ja vasta se helpotti, niinkuin aina ennenkin. Se vähitellen lauhdutti pakahtumaisillaan olevata sydänalaani ja lievitti tuskaani. Minä itkin pitkään ja katkerasti, tahallani melkein koetin itkeä niin kauan kuin mahdollista, sillä se yhä helpotti. Mutta viimein minä uuvuin siihenkin.
Tämän näin ja sydämmeni riutui, Kyynel juoksi poskellein, Enkä ymmärtänyt miksi itkin, Mutta näinhän taivaan maan. »Ei, mun lapsein; sineydess' ylhääll' Taivaan korkee sali on, Siellä lamput, kultakruunut loistaa, Siell' on istuin Jumalan.» Ei, vaan siellä, missä ilmanrannall' Kaukametsä haamottaa, Siellä ompi onnellisten mailma, Siellä autuitten maa.
Kun Lents sitte häähuoneissa antoi kälyillensä kättä ja syleili sekä suuteli lankojansa, ja kun sitte tohtori ynnä hänen tyttärensäkin olihan se heiltä hyvin tehty, että tulivat häihin sekä yksi toisensa perään tuli ja meni toivottaen onnea, koko tänä aikana Anni istui tuolilla ja piteli hienoa valkoista harsoa silmillään, ja Lents sanoi monta kertaa: "Että minä vihkiäisissä niin kovin itkin, siihen minä en voinut mitään, ja sinä tiedät, kuinka onnellinen minä olen.
Työaika onpi aika elämän". "Sentähden raadan; raadan täällä vaan Siks, kunnes kutsun Luojaltani saan". Ystäväni. Yks ystävä on mullakin Jo ollut aikaa sitten, Vaikk' ei hän enää vaella Joukossa elävitten. Hän kuoli, siit' on kauan jo! Ja paljon itkin silloin; Mut usein vielä luonani Hän käy, kuin ennen, illoin. Käy hämärissä luokseni Ja viereen' istahtaapi.
Kapteeni kaivoi tikulla ruuan jäännökset hampaansa kolosta, kellisti juhlallisesti vatsaansa ja lausui komentosanan ja laiva alkoi solua meren ulappaa kohti ja silloinhan siinä tuli ero pakostakin. Palasin asuntooni, sulin oven ja itkin katkerasti.
Se vei minut ylitse kukkivan maan, se minulle siivet antoi. Sano, minne sa matkasit, sydämein, kevätyössä tuulien tiellä? Taa armaan oven ma matkan tein ja itkin aamuhun siellä. MIN
Etkä enää muistaisi, etkä kaipaisi minua ollenkaan. Ja sitähän minä itkin. Voi, John, minä olen jo monasti sitä itkenyt.» Alma el enää ollut hämillään; kyynelet tunkeutuivat silmiin taaskin, sillä saattoihan tuo kumminkin tapahtua. Olipa hän käynyt kovin heikoksi viime aikoina; päätä kivisti yhtenään ja voimat olivat välistä niin lopussa, ettei tahtonut pystyssä pysyä.
Minä sanoin hänelle, kuinka hauskaa olisi minulle päästä matkustamaan ulkomaille niinkuin muut nuoret vaimot; minä sekä itkin että rukoilin; minä pyysin häntä johtamaan mieleensä missä tilassa minä olin, ja että hänen tulisi olla kiltti ja suostua pyyntööni; ja sitten ehdottelin minä, että hän voisi ottaa lainan. Mutta silloin oli hän vähällä suuttua, Kristiina.
Päivän Sana
Muut Etsivät