Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Siell' elää kansa niin sitkeä Kuin vaahteran latva nuori: Se kyllin saanut on itkeä, Mut vankkana on kuin vuori Se orjana ollut on ounaan herran, Se vaivaa nähnyt on toisen verran Kuin Suomi muu, mut murtumaton Ja hilpeä vielä se on. Mistä sinä olet saanut nuo mukavat värssyt? kysyi isä. Arvi Jänneksen tekemästä kirjasta, jonka kirjastosta lainasin tuonnoin.
Ja sinun, pitää kantaa sitä aina ja muistaa minua silloinkin, kun jo toista rakastat!» »Voi voi sinua, Tuomenkukka! Minä en tiedä pitääkö minun iloita vai itkeä sinun tuollaisista puheistasi! Mutta sinä puhutkin, noin vain kevätyön hämyssä. Kun päivä valkenee, niin sinä ajattelet toisin.» »En, en haudassakaan!» »Ja kuitenkin se on niin lapsellista.
Mutta en niin sure surtenikaan minä kaikkia muita kuin tätä yhtä; jo hautaan vie minut haikea murhe! Hektor! Kunp' edes erjennyt syliss' ois minun kurjan! Hänt' ois kyllältään valitella ja itkeä saatu, kantaja itkenyt ois, emo koito, ja myös minä itse."
No sinä olet semmoinen jörö, ett'ei sinun ole mielesi mistään paha." "Mitäs tuota yhtä haukea viitsisi itkeä?" "Itkeä... En minäkään itke, mutta harmittaa vaan... Semmoinen hauki." Mutta tänä iltana oli onni ollut parempi. Kauniina ja tyynenä päilyili järvi, ystävysten soutaessa kotiansa.
Jos he väliin olivat itkeneet, niin oli heitä lohduttanut se, että olivat saaneet itkeä yhdessä. Valkoisten hiustensa alla oli heillä vielä jälellä nuoruutensa usko, heidän sydämensä olivat toisissaan, kumpikin oli antanut omansa eikä ollut ottanut sitä enään takaisin.
Vaimo painoi päänsä tyynyyn alkaen itkeä katkerasti. Hetken kuluttua kysyi vieras: Onko se nyt näinä päivinä matkustellut! Eilen illalla se juuri palasi matkoilta! Sanoi olevansa jollain mestarin asioilla! Vieraalla oli kaikki selvillä. Sitten tarjosi hän vaimolle kymmenen markkaa avustukseksi, tuntemattomilta ystäviltä, jonka tämä otti vastaan kiitollinen katse kyyneleisissä silmissä.
He itkeä nyhkyttelivät näin kaulatuksin, ja vielä jaljillä olevat tunnit iltaan saakka kuluivat parempien keinojen miettimisessä, miten vangille saataisiin ruokaa alas. Muun muassa he laittoivat, onteloita ruokoja yhteen pujottamalla torven, jota myöten voitaisiin hänelle juomistakin suuhun laskea. Viimein Falkland'in kylän kirkon kellot soittivat iltamessuun.
Herra Witikka saarnaa jok'ainoa ateria ruokien ravintoarvosta ja maistelee maitoa, joka ei hänen mielestään koskaan ole kyllin voimakasta, Ella tahtoisi kakaota, hän kun on heikko, neiti Schneider ei saa syödä perunoita vatsakatarrinsa tähden ja omat tyttöni sitte eivät tee muuta kuin tonkivat ruokia, vähemmästäkin sitä jo voi itkeä.
Sillä näettekö minäkin panen joskus paperille ajatuksiani, kun tunnen itseni onnettomaksi ja hyljätyksi ja mieleni tekee itkeä. Niin, te ette voi kuvitellakaan, kuinka synkkämielinen ja hyljätty minä olen ... ettekö auttaisi minua kirjottamaan sitä runoksi? pyysi hän. Oletpa sinä, Appelsina, tänä iltana suuremmoinen! Pyrit runoilijaksi! mölisi Neero ja kuohui viinistä ja mustasukkaisuudesta.
Eräänä toisena päivänä kuuluvat sanat näin: »Nyt on rakkaus ystävyys kaikki lopussa! Minä tahdon itkeä ja kärsiä vaieten ei kukaan saa tietää kaikista kamppailuistani, ainoastaan Hän korkeudessa, joka varmaan kerran on antava minulle lohdutusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät