Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025


Tunsin itseni niin orvoksi ja yksinäiseksi, että minun olisi tehnyt mieleni itkeä ääneen, sillä minullahan ei ollut mitään kummitusjuttua heille kerrottavana. Niin, olisi ollut yksi tosin, se, mitä me kaksi nyt elämme juuri, mutta silloinhan minun olisi täytynyt puhua heille sinusta ja itsestäni ja meidän rakkaudestamme sekä paljastaa heille koko eloni salaisuus.

NEITSY JANNE. Minä olen sinun ja sinä olet minun ja meidän on maa ja taivas! Ja yhdeksi merkiksi panen minä sinulle tämän rahan rintaasi: ihmissydämen pelastamisesta. Kaikki muut ovat onnellisia... NEITSY JANNE. Ka, itkeekö tuo Elviira? ELVIIRA. Tytöt ovat kaikki NEITSY JANNE. Tytöt ovat kaikki? Sittenhän sinulla vasta olisi syytä itkeä, jos pojat olisivat kaikki.

Kuinka turilas surisi. Miten ukko Swart tuumaeli ukko Wittin kanssa. Swart selittää asian eukollensa, mutta tämä istuu kuin neulojen kärjillä. Kuinka Swartin emäntä ja Wittin emäntä itkevät kuin jos olisivat ruoskitut ja kuinka poikanahjus ei ensinkään tahtonut itkeä. Seinäkello naksutti: tik tak! tik tak! Oli toinen helluntaipäivä vuonna 1854.

Hän nojautui erääseen patsaaseen. Kyyneleet valuivat silmistä. "Onnellinen hän, joka voi vielä itkeä", sanoi Teja hiljaa. Syntyi hiljaisuus. "Muista verivalaasi", sanoi Hildebrand vihdoin. "Hän oli kaksinkerroin veljesi. "Sinun on kostettava hänen puolestaan!" "Sen teen", huudahti Totila vetäen huomaamattaan tupesta miekan, jonka Teja oli hänelle antanut. "Tahdon kostaa hänen puolestaan!"

Tuppu ja Liinukin toisinaan unissaan alkoivat itkeä, kun kaikellaiset möröt ja painajaiset unta häiritsivät.

EMILIA. Voi, herra tuo hän mitä miettineekään? Kuin voitte, hyvä rouva? Kuinka voitte? DESDEMONA. Kuin oisin puoleks unessa. EMILIA. Kuink' ompi herran laita, rouva hyvä? DESDEMONA. Kenenkä? EMILIA. Herrani. DESDEMONA. Ken on sun herras? EMILIA. Hän, joka teidänkin on, rouva hyvä. DESDEMONA. Ei herraa mulla. Mulle älä puhu: En itkeä ma voi; en vastata Pait kyynelillä.

Jos jumalat olisivat hänen ja minun suoneet silloin jäädä Jerusalemiin, kun isäni kutsuttiin sotajoukkoon, ei minun nyt vielä tarvitsisi itkeä hänen kuolematansa; mutta se oli hänen kohtalonsa ja minun oli taipuminen."

Alli alkoi itkeä, mutta ilon kyyneliä ne olivat, jotka hiljaa vierivät pitkin poskia, ja hiljaa hän myöskin vastasi: »Vankiraukkojen rukouksiin ja omaan hätään oli kyllin sanoja, mutta nyt on minulla teille ainoastaan kyyneliä. Minä en osaa kiittää teitä, niinkuin ansaitsisitte

Minkä nyt teet, on kehno, milt'ei rikoksellinen teko: uhraat lapsesi oman yksityisen onnesi tähden. Jeanne kätki kasvonsa käsiinsä, ja itkeä nyyhkytteli rajusti ja sopersi läpi kyyneleittensä: Olen ollut niin onneton ... niin onneton! Nyt olen levollinen, kun minulla on hän, mutta hänet tahdotaan riistää minulta pois. Miten minun käy ... ypö yksin ... nyt?

Sanon sentähden sinulle, että haluan hartaasti kotiini, että en koskaan voi tulla terveeksi, jos en pääse kotiin. Minä tunnen itseni niin onnettomaksi ja yksinäiseksi näiden kaikkien ventovierasten ihmisten seurassa ja mielelläni tahtoisin paeta pois täältä kauas, kauas ja ainoastaan itkeä. Mutta nyt olen minä päättänyt totella sinua, isä, ja sentähden jään tänne, niin kauaksi kuin sinä tahdot.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät