Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
He menivät vierashuoneesen, josta äitini oli lähtenyt, kosk'ei paras huone käytävän toisella puolella ollut lämpiminä sitä ei oltu lämmitetty isäni hautajaisista asti; ja kun he molemmat olivat käyneet istumaan eikä Miss Betsey puhunut mitään, alkoi äitini, joka turhaan koetti hillitä itseänsä, itkeä. "Oi, hyi, hyi, hyi!" lausui Miss Betsey kiireesti. "
KANTTORI. Niin, sairas olen, kovasti sairas. Valmistakaa minulle vuode, äiti; tänään saatte itkeä!
Eräänä päivänä kääri äiti minut ison piikkolakanan sisään ja kantoi sylissään tuvasta ulos ja alas mäkeä rantaan päin. En voinut nähdä mitään lakanan sisästä. Koetin ponnistella nähdäkseni, mutta äiti puristi minua lujemmin rintaansa vasten. Minun teki mieli itkeä, kun en nähnyt. Ensi kerran teki äiti minulle pahaa. Olin juuri itkuani alottamassa, kun tulimme perille saunaan.
Niin pian kuin prinssi näki nämä onnettomat, alkoi hän katkerasti itkeä: hän ei enää valittanut kehnoa puolistaan, vaan pyysi, että hänelle aiottu ruoka jaettaisiin noille kurjille ihmisraukoille. Nöyrä laulutaiteilija.
Tämä voitonsanoma ilmoitettiin saman päivän iltana Taurian palatsiin kokoutuneille kansanedustajille, jotka alkoivat ilosta itkeä ja toisiansa suudella. Sähkölennätin antoi "voitosta" tiedon koko Venäjälle, joka siitä sai uutta toivoa sodan onnelliseen päättymiseen.
Helka vaan itkeä nyyhkytti koko kertomuksen ajan ja välistä aina moitti tullimiehiä, kun eivät anna ihmisten rauhassa kulkea omilla asioillaan.
Minun kotini ei ole enää täällä, ja kaikki ihmiset täällä ovat minulle yhdenvertaisia kuin sinäkin". Avojalka itki, mutta hän päätti olla tästä puolen itkemättä hamaan Damin lähtöön asti eikä itkeä hänen lähtiessänsäkään. Ja hän piti sanansa.
Tuo ääretön ihmisjoukko ainoastaan, tuota kaikuvaa soittoa kuunteleva joukko tuntui niin sanomattoman hauskalta; olisi saattanut itkeä paljaasta mielen ylennyksestä. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt.
"Minäkö muitten tyttäreksi? minut otettaisiin pois sinun ja isän luota! Ei milloinkaan, mieluisammin en ikinä sinne matkusta!"... Inger-Johanna istahti jauhokirstun kannelle ja alkoi ääneen itkeä.
Eikö hän koskaan päässyt siitä erilleen. Tyyni, arvokas Anna Hemmer, joka ei koskaan kiihtynyt, ei koskaan kiivastunut, joka oli kaikille kohtelias, ei kenellekään tuttavallinen hän tunsi nyt niin polttavaa tuskaa että olisi tahtonut itkeä ääneen. Hän kohotti päätään hitaasti mutta päättävästi. Tämä mahtoi olla vain hermostumista, liiallista rasitusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät