Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lienet veikkoni venonen elikkä isoni pursi, niin koe kohin kotia, käänny päin omille maille, nenin näihin valkamoihin, perin muille valkamoille! Lienet pursi ventovieras, ulommaksi uiksennellos, vastoin muita valkamoita, perin näihin valkamoihin!" Ei ollut veno kotoinen eikä pursi ventovieras: olipa pursi Väinämöisen, laiva laulajan ikuisen.
Isoni iki oronen, Minun piennä syöttämäni, Neitona apattamani, Hirnua rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi. Veikkoni kotoinen koira, Minun piennä syöttämäni, Neitona opastamani, Haukkua rikuttelevi, Pitkillä piharikoilla, Talvisilla tanterilla; Se tuo tuntenee minua Kotoiseksi tyttäreksi.
"Anopille ankaralle En tohi kotihin mennä Ilman noita kukkasitta, Ilman vaskivarpasitta; Anoppi kova kotona, Appi vielä ankarampi, Paljo saisivat sanoja, Viikoksi vihan pitoa, Minun tyhjin tultuani, Viikon viivyteltyäni." Neiti omegapuussa. Astuin aamulla varahin, Läksin aivan aikasehen, Omenoita ottamahan, Pähkämiä poimimahan, Emoni omenamaasta, Tahi tarhasta isoni.
Sanoi kerran mennessänsä: "Elköhön minun isoni Sinä ilmoissa ikänä Vetäkö veen kaloja, Tahi saako siikasia, Tältä suurelta selältä, Tahi laajalta lahelta!" "Elköhön minun emoni Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Panko vettä taikinahan, Vettä vellihin kokeo Tältä laajalta lahelta, Leviältä lietteheltä!"
Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. On sulla iso elossa, maammo maille tervehenä." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: missäpä minun isoni, kussa kaunis kantajani?" "Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi Lapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella." "Oi on armas akkaseni!
"Minun on kotimatkalla mentävä siitä sivutse." "Hyvä!" Valtteri odotti, ja katseli sill'aikaa valkeata, joka isoni isonemistaan; vähän päästä lähtivät lapset ja saapuivat pian tuvalle. Suuret puut estivät valkeata näkymästä sinne. "Hyvästi", sanoi Maija. "Hyvästi vain", sanoi Valtteri ja meni tupaan. Hän astui rohkeasti sisälle; ei hän toki vanhaa torpparia peljännyt.
"Tuota itken, oi isoni, ei minuhun metsä mielly." "Lehto laululla lepytä, niin teki isätkin ennen." "Tuota itken, oi isoni, ei minusta merelle miestä." "Ahti uhreilla aseta, niin teki isätkin ennen." "Tuota itken, oi isoni, ei tuli minulle tuttu." "Tuli kytke kahlehisin, niin teki isätkin ennen." Yhä itki heimon helmi. "Mitä itket, oi iloni?"
Mutta pojallakin puolestaan on jo tulevaisuuden toiveensa: Jopa kuuna kolmantena, Poika polven korkeuisna Alkoi itse arvaella: »Kunpa saisin suuremmaksi, Vahvistuisin varreltani, Kostaisin isoni kohlut, Maksaisin emoni mahlat». Tämän kuulee Untamokin ja säikähtyy; hän huudahtaa: »Tästä saa sukuni surma, Tästä kasvavi Kalervo!»
Tuohon riisun hääpukuni, Tuonne liinat, silkit, kullat! Kuin kala vetehen vierin Siellä jäähtyvät suruni. Riisuu kuumeisesti yltään, viskoen pukunsa minkä minnekin. Istuu rantakivelle. Ethän pyytäne, isoni, Tästä järvestä kaloja! Ethän noutane, emoni, Täältä vettä taikinaan! Et, veikko, sota-orille Juottane vesiä näitä! Elköhöt sukuni siskot Peskö pyykkiä ikinä Tämän lahden laiturilta!
Nousi ukko uunin päältä, ikäloppu lautehilta, jorahutti jouhistansa, pamahutti parrastansa: "Tuon isoni ennen tiesi, vaarivainaja opetti, asui ennen suku suuri, suku suuri ja sotaisa Pohjan raukoilla rajoilla, laulut lauloi, tiiot tiesi. Kukki silloin kuuset meillä, omena kypsyä osasi. Louhi Pohjolan emäntä, Pohjan ylpeä emäntä, loipa kuun, taotti päivän Ilmarisella sepolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät