Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Sua koitan oiti: Tuo kolmen päivän kuluessa tieto, Ett' elossa ei ole Cassio enää. JAGO. On kuollut ystäväni: se on tehty, Kun käskette. Mut elää vaimon suokaa. OTHELLO. Kirottu, kirottu, se rietas narttu! Mua seuraa tänne; käyn ja hankin jotain Tehoisaa ainetta, jok' oiti surmaa Tuon kauniin perkeleen. Nyt olet sinä Mun luutnanttini. JAGO. Teidän ikipäiviksi! Neljäs kohtaus. Linnan edustalla.
"Martti Leo tekö minun olette pelastaneet!" hän ohkasi vuorotellen heitä katsellen. "Voi Jumala, tätä minä en olisi ansainnut!" "Se on kyllä totta!" mutisi vanha perämies; "ja minun puolestani olisit ikipäiviksi saanut maata tuossa, jollei Leo olisi ruvennut sinun avuksesi ja saattanut minunkin siihen yhdistymään.
Nyt ei Helenalla ollut jäljellä muuta kuin sanoa hyvästi ja jättää ikipäiviksi tämä vankila. Harvoin hän eläessään oli niin pahoilla mielin ollut kuin nyt, kulkiessaan tuttua tietä vankilasta kaupunkiin. Eikä se ollut yksistään Souvari-Heikin tähden, vaan yhtä paljon ja ehkä enemmänkin vielä tirehtörin tähden.
Sillä kun murhe ja puute lyövät sinua kasvoihin kylmällä kädellänsä, lakastuvat posken ruusut ja silmän hehku sammuu ikipäiviksi. Hän istui kumarruksissa pienen sängyn yli, joka oli muutettu akkunan eteen auringon paisteesen.
Sua tuntenut en, Sua kaivannut en, on kuitenkin kuin oisin kotiini tullut, kun lasken ma helmaasi haaveeni hullut. Ma tunnen: mun viisainta vieriä ois Sun luotasi pois, ikipäiviksi pois, ja sentään ma viivyn, ja yön hetket entää, Sua katson ja katson, ja aatokset lentää...
Toisaalta ajatteli hän että mylady'n rikokset, hänen valtansa, ja hänen helvetillinen neronsa olivat jo useamman kuin yhden kerran häntä kauhistaneet. Hän tunsi ikäänkuin salaista iloa siitä että hän nyt oli ikipäiviksi vapaa tuosta vaarallisesta rikostoverista. Hitaasti repi hän palasiksi paperin, jonka d'Artagnan niin jalosti oli hänen käteensä antanut. Minä olen hukassa, mietti d'Artagnan.
Nyt kaihi jo metsän silmän Ikipäiviksi peittänyt on, Tuo kuollut ja kiilloton pinta On saaliina sammalikon. Oli orava latvassa kuusen, Alas katseli vaieten, Näki jäntevän, kaunihin hirven, Joka käyskeli ylpeillen. Oli parhain soitimen aika, Oli siksi hän uskalias. Näät viettien mahtava kuohu Kävi suonissa voimakas.
Ennemmin uhrautukoon hän, kuin että me syyttöminä surkastumme. Käskitkö hänen jälleen muuttaa? Käskin. Herra tietää, mitä hän silloin hurjuudessaan tekee ja me saamme hänet sitten ikipäiviksi niskoillemme. Hän on sittenkin oma veljesi, muista se. Minä tulen hulluksi kaikesta tästä! 2:nen KOHT. Rosa, Edelliset, Poliisi, Selim. Minä olen ihan märkä äiti.
Rahvas ei myöskään koettanut vastustusta tehdä. He seisoivat toimettomina ilman kyyneleitä kurjuudessaan, katsellen kuinka heidän vähäiset koti-aarteensa vietiin ikipäiviksi pois, ja tietämättä mikä kohtalo, tulen tai miekan kautta, tulisi heidän osaksensa ennenkuin yö oli päättynyt.
No niin, ja minä vastasin että täällä on sinua varten huone ja sinua palvellaan täällä mielesi mukaan, ja että me tapaamme täällä toisemme joka päivä. Pitääkö minun sitten ikipäiviksi jäädä tänne? kysyi mylady melkein kauhistuen. Onko tämä asumus sinusta kenties huono, siskoseni? Pyydä mitä sinulta puuttuu, minä olen valmis toimittamaan sen sinulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät