Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Siinä tapauksessa, uljas luutnanttini, jätämme mylady'n keksimään toisia keinoja ja menemme syömään illallista. Ah, ole huoleti, hänellä on rikkaat keksintälahjat, ja ilvenäytelmän toinen näytös seuraa kai aivan kohta ensimäisen jälkeen. Ja näin sanoen otti lord Winter Felton'in käsivarresta ja meni nauraen pois hänen kanssansa.
Herra luutnantti Jörgenhof! Kuinka usein enkö ole vannonut itsekseni kirjoittaa teille, ja aina olen suureksi harmikseni taas lykännyt sen työn toistaiseksi; vaikka ajatus, että te voisitte pitää minua osallisena tuohon julmaan rikokseen, on minulle mitä kauhein ajatus. O, minun kallis herra luutnanttini! uskokaa minua, se päivä, jona sain tietää, että Te taas olitte terve, oli kauniin elämässäni!
Mikä meteli ja pauhu, mikä puheen mölinä ja kiroileminen yöt ja päivät! Jaa-ah, minä sanon sen ja panen sen luoksi; ei semmoista melakkaa ole vielä kuullut tämä syntinen mailma. Jumala siunakkoon! KASPER. Oi Saksanmaa, mikä etkö olis sä ilman tätä kuohuvata juomaa! GILBERT. Mikä etkö olis sä ilman kaikkija synnin himoja! KASPER. Vaiti, luutnanttini, vaiti, poika!
Sua koitan oiti: Tuo kolmen päivän kuluessa tieto, Ett' elossa ei ole Cassio enää. JAGO. On kuollut ystäväni: se on tehty, Kun käskette. Mut elää vaimon suokaa. OTHELLO. Kirottu, kirottu, se rietas narttu! Mua seuraa tänne; käyn ja hankin jotain Tehoisaa ainetta, jok' oiti surmaa Tuon kauniin perkeleen. Nyt olet sinä Mun luutnanttini. JAGO. Teidän ikipäiviksi! Neljäs kohtaus. Linnan edustalla.
JAGO. Hakeva isä ystäväinsä kanssa. Pois poistukaa. OTHELLO. En, min' en tahdo piillä: Nimeni, arvoni ja tuntoni. Ei pelkää julkisuutta. Nekö ovat? JAGO. Ei, kautta Janon, sit' en luule. OTHELLO. Luutnanttini, ja dogin miehiä. Yön vallat suosikoot teit', ystävät! Mit' uutta? CASSIO. Dogi teitä tervehtii Ja vaatii kiireen kautta teitä luokseen Nyt oiti. OTHELLO. Mikä, luuletten, on asia?
Mutta minä unhotan vallan, että meillä on vieraita, sanoi hän vihdoin, rientäen ulos. Notarius istui, katseensa jäykästi lattiaan kiintyneenä ja hän hypähti, Berndtsson^in kysyessä: Kuinka on sen laita? Ukko katsahti ylös ja tunsi taasen jotakin, joka antoi luottamuksen Berndtsson'in sanaan. On huonosti, hyvä luutnanttini. Kuinka niin? puhukaa! sanoi nuorukainen innokkaasti.
Kävisikö se laatuun, että tällä tavalla saa järjestystä? Jos net tekee herroiksi, niin tulevat he ylpeiksi vaan. Mutta, keskeytti kenraali itse itsensä, teidän tulee yletä, parahin luutnanttini; teidän kaltaisen miehen tulee pyrkiä eteenpäin. Kiitän! Nähkääs, ukko Tallinderista, tuosta itsepäisestä Suomalaisesta, joka väittää, ha ha, että hän voi toimittaa virkansa, en minä pidä.
OTHELLO. Kappaleiksi hänet paloittelen. Tehdä minusta aisankannattaja! JAGO. Ruma työ! OTHELLO. Luutnanttini kanssa! JAGO. Sitä rumempi! OTHELLO. Hanki myrkkyä mulle, Jago; tänä iltana: en tahdo sanasotaan ruveta hänen kanssaan, ettei hänen vartalonsa ja kauneutensa taas minua hurmaisi. Tänä iltana, Jago!
Päivän Sana
Muut Etsivät