Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Mutta enhän koskaan unissani epäillyt untani tyhjäksi kuvaksi; mutta nyt pelkään, ett'en pettyis, ja tiedän siis nähneeni oikean onneni kuvan, ja itse kuva on tämä onni, jonka taasen silmäni näkee, tuolla, tuolla puettuna hameesen kuin yösen huntu, ja kiharansa liehuvat alla valkean paimenhatun.
Vain unta uneksuinko Sinulle, synnyinmaa, Kun luulin: päivä kirkas Jo sulle sarastaa. Kun luulin: huoltes huntu Jo ijäks siirtyi pois! Siunattu rauhan aika Sinulle suotu ois! Sä pyhään lakiin luotat Ja valaan ruhtinaan Ja uskot: niissä suoja On kansan sekä maan. Jos ihmisvala pettää, On laki arvoton, Ja silloin, maani armas, Sin' olet turvaton!
Ja vaikka huntu tuo, mi päästä aaltos, Minervan lehdin kaunistettu, suonut näkyä hänen viel' ei varsin selvään, viel' liikkein ylväin, valtiattarena hän jatkoi lailla puhujan, mi jättää sanansa lämpimimmät viimeiseksi: »Mua katsohan, ma oon, ma oon Beatrice. Kuink' olet viitsinyt tään vuoren nousta? Sa etkö tiennyt, ett' on täällä onni?»
Silloin muuan orjapoika astui varovasti huoneeseen. »Muuan nainen, puvusta ja häntä seuraavasta orjattaresta päättäen ylhäinen nainen odottaa alhaalla ja pyytää saada puhutella Arbakesta.» »Nainen!» hänen valtimonsa alkoi lyödä kiivaammin. »Onko hän nuori?» »Hänen kasvojaan peittää huntu; mutta hänen vartalonsa on solakka kuin nuoren naisen.» »Tuo hänet tänne», egyptiläinen sanoi.
Parsifal astuu sinihämärässä kirkossa, neitojen valkea väistyvä kumarrus kahden puolen, herääväin virsien huntu yllänsä korkeissa holveissa. Parsifal astuu liikkumattomana seisovaa Anfortasta kohden humajavan kirkon keskellä. Mihin jäi iloinen visertävä ilma ympäriltä?
Kaarlo kornetista tuntui, ikään kuin huntu yht'äkkiä olisi pudonnut pois hänen silmiltään, usva haihtui hänen sielustansa, hänelle tuli kaikki ihan selväksi, oikeinpa taivaan selkeäksi. Kauan nämät rakastavaiset seisoivat ääneti, nauttien valoa, rauhaa ja autuutta toistensa kirkkaasti loistavista silmistä.
Tänä toivottomuuden hetkenä uusi tähti syttyi näitten onnettomien puolisojen taivahalle. He lähestyivät toisiansa, he itkivät yhdessä. Entisyyden ylitse levitettiin unohduksen huntu, he lupasivat tukea toisiansa vaivalloisella tiellään, heidän entinen rakkautensa heräsi eloon ja antoi heidän aavistaa, että, jos he sen tulta säilyttäisivät, olisi heillä suurimmassakin kurjuudessa jotain onnea.
Ei ainakaan Stenin sopinut olla läsnä, kun ei ole tavallista näyttäytyä morsiuspuvussaan sulholleen ennenkuin hääpäivänä se ei millään lailla sovellu. Ei sovellu sitä ei Alfhild käsittänyt. Niinpä hän pukeutuneena korkeakauluksiseen, valkoiseen atlassi-leninkiin ja huntu tukan yli heitettynä, mutta ilman kruunua ja seppelettä.
Silloin synkeä yö hänen silmistään valon peitti, taapäin tainnuksiin hän vaill' elon merkkiä vaipui. Kauas kirposivat hänen päästään hohtavat kauneet, pääripa, myös tanu, taidokas sen sidenauha ja huntu, tuo Afroditen kultaisen häälahjana hälle tuoma, kun puolisonaan hänet linnoilt' Eetionin loistava Hektor vei lukemattomin morsiuslunnain.
Tehkää niin, Maria Wasiljewna, niin saatte nähdä että tulette onnelliseksi. Hellyys Eudotjan äänessä ja hänen suuri kiitollisuutensa sai kyyneleet nousemaan Marian silmiin, mutta tahtomatta kuulla sanaakaan kiitokseksi riensi vanhus huoneesta. Maria seisoi äänetönnä huntu käsivarrellaan ja nuo oudot lahjat kädessään. Tuo kaikki oli niin ihmeellistä, ikäänkuin hän olisi herännyt unennäöstä.
Päivän Sana
Muut Etsivät