Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hän taputti minun päätäni ja minä tunsin, että olin menettänyt paljoa enemmän kuin he, kun olin ollut poissa heidän seurastansa ja vetäytynyt pois hänen hellän, äitillisen silmänsä alta. "Tahtoisin mielelläni jättää hyvästi Paavolle". "Mene vaan sisään hänen tykönsä, Mariaseni; se ei haittaa, jos häntä häiritään, hän on kumminkin liian ahkera työssänsä". "Tule sisään!"
Tuima tuuli pilvet poisti, Kaunis päivä paisto taas; Vuori loisti, viita loisti, Koski pauhas koti-maas. Impein eteheeni väikky: Silmä iski salamoi, Kiharien yössä läikky Otsa niinkuin aamun koi. Ihastelin otsan aamuu, Mesi-huulii suutelin. Suutelinko taivon haamuu? Hekumasta heräsin. Tapauksen tahdon kertoo, vaik'ei juuri Ihmeellisen, mutta lempeän ja hellän.
Jos leivon ääni ois kaunis mulla, Niin sulle, kultain, mä laulaisin Ja syämmes hellän niin laulelulla Mä lemmen hehkumin lumoisin. Ei ääntä leivon oo suotu mulle, Rumemmin äännä ei korppikaan; Tok' laulan, kultain, mä yhä sulle, Kosk' ei oo korvaa sull' ollenkaan. Laulu-Hansa. Ukko pieni, käyräselkäinen, Nuorille ja aikaisille tuttu, Laulunsa jo lauloi viimeisen.
Eugen hymyili katkerasti, mutta ei virkkanut mitään. Kun Julia neiti oli useamman kerran lausunut näitä mietelmiä äidinonnesta, vastasi hän vakavasti, että hän piti itseään onnellisena, kun oli saanut niin hellän hoitajan lapsilleen. Julia neiti punastui ja loi äkkiä katseensa alas; kun hän jälleen kohotti silmänsä, oli ilme niissä arka ja pyytävä, kuin olisi hän rukoillut jotain.
»Minun täytyy mennä kylään», sanoi hän. »Minun on puhuteltava erästä henkilöä.» Ja kuinka hän välttikin katsoa Reginan silmiin, tunsi hän hänen hellän, rukoilevan katseensa sattuvan sielunsa sisimpään. »Palaan pian jälleen», sammalsi hän. Regina pani kätensä ristiin ja asettui äänetönnä hänen eteensä. »Mitä tahdot?»
Tulin outona vain Sorahan vesomaan, Kukin orjana lain; Mutta pakkoni tuo Sulosinta on, kun Se viel' laskevi mun Usko toivoa luo. Rakkauden sokeutuminen. Piennä Lemmen-jumalainen Hellän äidin helmass' uinui, Niinkuin tähti illoin nähdään Lähteen kalvoss' uinuvan. Taivaan kuulas välke vuoti Kastehelmin ohimoille, Ruusun rusko ainiaaksi Poskipäille piilsihen.
Kova oli tuo uusi isku hellän äidin sydämmeen, mutta huokauksen se vaan sieltä sai ilmoille. Hän oli jo niin tottunut tuollaisia kestämään, että se ei enää näkyvää merkkiä jättänyt, ehkä yhden rypyn entisten lisäksi hänen otsalleen, mutta sitä ei kukaan huomannut.
Sua kiitän mä Luojani armollinen, kun annoit sa kodin hyvän, soit äidin niin hellän ja herttaisen ja taaton niin tarmoa syvän, kun annoit sa myös pari ystävää ja ne hyvää, en pyydä mä enempää, ja annoit sa armahan isäinmaan, jota kyntää ja rakastaa.
Lauloi äiti ensin kätkyellä, Emo vieritteli tuudittaissa Virttä vienon, hellän viehkeintä Iän kaiken halki kaikuvaista: Nukkui kyyhky kehdossansa, Uinaeli äidin ulpu Nähden unta autereista, Kuinka leikki luonnon immet, Kassapäiset karkeloitsi Saarella selällisellä Terhenniemen tanterella Sinipiian soitellessa Vellamoisen vierittäissä.
"Niin, niin," lisäsi edellinen, "toisten sitte." hän tarttui tytön käteen. Tämä loi häneen hellän ja kirkkaan silmäilyn: hänen sydämensä siitä lämpeni, ja jälleen päätti hän: Nyt heti häntä seuraan! Silloin veti Synnöve kätensä takaisin, kääntyi rauhallisesti Ingrid'iin ja lausui jäähyväiset. Sitten astui hän vitkaan tietä pitkin. Thorbjörn jäi paikalleen. Sisarukset lähtivät kotiin metsätietä.
Päivän Sana
Muut Etsivät