Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Hänen korviinsa soi uudesta Totkin ulina ja kauhulla hän katsoi taaksensa. "Hornan haukkuja, enkö saa suutasi tukituksi", hän jupisteli, "malta, malta!" Miekan terät leimahtelivat ja rauta-renkaat sotapaidoissa helisivät. Taistelu oli alkanut. Mutta Lauhan kukkulassa syttyi äkkiä kirkas tuli joka paistoi Kurjen ukon silmiin. Ja liekin loisteessa seisoi vaimoinen haahmo, miekka kädessä.
Anna Mnrtinowna kiihoitti sittenkin mielikuvitustani... Totta kyllä että minä siihen aikaan vastikään olin täyttänyt viisitoista vuotta, ja siinä iässä! Martin Petrovitsh kavahti jälleen. "Anna!" huudahti hän, "Rämpyttäisit edes pianolla jotakin. Se huvittaa nuoria herroja." Katsahdin ympärilleni: huoneessa seisoi jonkunlainen pahanpäiväinen pianon haahmo.
Erakko nyt hitaasti kulki eteenpäin ja ritari astui hänen jälessään, vieläkin epäillen, josko ei tuo musta haahmo, joka tietä osottaen liikkui hänen edessään, itse teossa ollut sekavan unennäön luoma. Aivan kuin varjot he siirtyivät ulkomaiseen suojaan, pakanallista emiiriä häiritsemättä, joka yhä makasi uneen vaipuneena.
Tuommoinen tapaus oli nyt esillä tutkimisen ja käsittelemisen alaisena; se ei nyt ollut itseään esittänyt meille kirjeen muodossa, vaan oli, niinkuin äsken sanoin, tullut nuoren, kalpean naisen haamussa, ja haahmo oli puettu tuohon kuluneesen surupukuun, joka niin surkeasti samalla kertoo sekä sydän-surusta että elatuksen-murheista.
Siit' asti niinkuin haahmo Hän kulkee rauhatonna Kylästä kylään etsein Sinua ainoata. Nadeschda, jospa löytää Sun piilosi hän voisi, Ei ruhtinasi, eikä Maailman kaiket vallat, Ei tuonela, ei taivas Olisi voimallinen Sua hänen käsistänsä Pelastamahan koskaan." "Nimitti ruhtinani Emonsa, eikö hällä Sydäntä äidin ole?"
Näe, mikä haahmo hiipii tuolla! hänellä on terävä puukko kädessä, hän seisoo alus-hameessa laattialla hän miettii. Ei, se pitää tapahtuman. Emma avaa oven, hiljaan kuin hiiri lähtee hän huoneesta, vaan saranat rutisee, hän ei voi estää sitä. Yö oli kolkko ja pimeä. Yks ja toinen tähti loistaa suruisesti pilvien välistä; tuuli pauhaa hirmuisesti.
Näin päätti Fjalar Puheensa ylevyydellä, Mut Sjolf vanhus, synkkänä astui esiin Voimakkaalla äänellä lausui noin: "Kuningas, sä vanhenet, sun kätes' Uupuu, hautahan kallistut, Haahmo vaan oot miehestä muinoisesta, Haahmo yöhön synkkähän katoova. Jos sä its' oot kaikkivoipa, miksi Valtaan antaut vanhuuden? Itse jos oot luonut sa teot tuossa, Nouse siis ja uudista nuoruuteis!
Mutta usko minua, jos hukummekin, ei ole tämä taistelemisemme turha ollut; sillä olemme Pohjanmaalle pelastaneet mitä pelastettavissa oli. Ja miks'en sitten ilolla hukkuisi, sinun kanssasi ikuisesti yhdistettynä." "Minä ennustan," vastasi Pohjan neiti juhlallisesti, "minä tiedän, että on perikatomme lähellä. Vanhan Kurjen haahmo meitä takaa ajaa.
Sillä välin kuin Porthos kaikella äänensä voimalla huusi apua, kiiruhti Aramis pöydän luokse ottamaan lasin vettä, mutta hän pysähtyi nähdessään Athoksen, haahmo hirmuisesti muuttaneena, seisovan pöydän ääressä, hiukset pystyssä, silmät jäykkinä hämmästyksestä, ja katsovan erästä lasia mitä kauheimman epäluulon vallassa. Oh, sanoi Athos, eihän toki sentään, ei se voi olla mahdollista!
Tuo haahmo, jota hän hetken aikaa oli silmällä pitänyt, oli ensin näyttänyt urkkivan heidän tietänsä piilotellen itseään kallioiden ja pensaitten taa ja hyvin taitavasti hyväkseen käyttäen koleikkoa maata, jonka poikki hän hämmästyttävällä notkeudella kulki.
Päivän Sana
Muut Etsivät