Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Tyttö vastaa: "niin, kun itkin Kohdata mun sulhoain, Kanssaan viettää iltoain; Käyttehän te itseki Yksinänne monesti Aivan keski-yössä." Fröökkinä: "Etkös tiedä, tomppeli, Minun silloin käyväni Laupiuden työssä." Karhun huokaus.
Viimein lähtivät vieraat pois ja Kalle kuiskasi Katrillensa: "jäädään me tänne yöksi, täällä on niin niin ." "Niin mitä?" kysäsi Katri ja epäillen silmäsi Kallea, "etkös sinä aikonut Kotilaan yöksi?" "Niin niin rauhallista, vaan Kotilassa ei saa nukkua silmänsä täyttä ja minua jo alkaa väsyttää."
Anna. Gerbert! Gerbert. Anna! Anna. Niin Anna koston enkelinä! Nyt täytän valani! Nyt petturi nyt! Ammu vaan kaunis Annaseni, jos mielit! Palkitse jalosti henkesi pelastukses ja lämmin rakkauteni! Katso tässä on minullakin pistoli vyössäni, mutta tuhannen kertaa mieluisammin kuolen, kuin että tähtäisin sillä hänen rintansa kohti, jota rakastan! Oi! taivaan Jumala! Gerbert. Etkös ammu, Anna kulta?
No, etkös sinä tullut suoraan kotiin? En, kun... Etkös sinä tullut suoraan kotiin, vaikka minä hyvinäni laitan muka lepäämään. Ja sinä et mennyt. Anna Liisan täytyi uudistaa vastaus. Vai et sinä helvetin luiru tullut paikalla kotiin, vaan menit sinne maleksimaan. Mistä se toinen, s a, osasi sinne tulla? Sehän se kirjoitti tuohikäpryyn ja neuvoi. Ja sinä, sen vietävä, tottelit.
RODRIGO. En saata tuota vaimosta uskoa; hänellä on aivan hurskas mielenlaatu. JAGO. Hurskas! Jopa jotakin! Se viini, jota hän juo, on rypäleistä tehtyä. Jos hän olisi hurskas ollut, ei hän olisi mauriin rakastunut. Hurskasta hakkelusta! Etkös nähnyt, miten hän sormillaan hänen kättään kutkutteli? Etkö sitä huomannut? RODRIGO. Kyllä; mutta se oli vaan kohteliaisuutta.
"Etkös milloinkaan voi oppia, että sinun vaan tulee pitää huolta omista tehtävistäs, kuultelematta kaikkea mitä ympärilläs tapahtuu? Mitäs se sinua koskee, että Englantilaisen mielestä on huokeaa, mitä Skotlantilainen liian kalliiksi katsoo".
Corneille ei ole kirjailija, joka saattaa ketään harmillisiin seikkoihin, ei edes näinäkään aikoina. Etkös muista kerran sanoneesi, entisinä aikoina, häpeissäsi olevasi siitä, kun et tuntenut kuin hyvin vähän meidän suurinta dramallista kirjailijaa?" Rosa muisti hyvin, ja hymyili yhtä onnellisena kuin menneinä aikoina lahjastaan.
Saattaisi muuten kaikki käydä päin mäntyyn. ANNA LIISA. Kuinka niin? Mitä sillä tarkoitatte? HUSSO. Tarkoitan niitä entisiä seikkoja. ANNA LIISA. Mihin te tahdotte oikeastaan tulla? Mitä ne tähän kuuluvat? HUSSO. Hyvinkin paljon. Etkös jo käsitä? ANNA LIISA. En. En ollenkaan käsitä. HUSSO. Jos salaiset asiat tulisivat ilmi? ANNA LIISA. Ilmi ? Kuinka ne nyt enää tulisivat ilmi.
Kenenkä kasvatus? Minunko vai lasten? Helmer. Sekä sinun että lasten, armas Noraseni. Nora. Ah, Torvald, sinussa ei ole miestä kasvattamaan minua oikeaksi vaimoksi sinulle. Helmer. Ja sen sinä sanot? Nora. Entäs minä, kuinka minä olen valmistettu kasvattamaan lapsiamme? Helmer. Nora! Nora. Etkös itse sanonut sitä vast'ikään, ettet sitä tointa voinut minulle uskoa. Helmer. Kiivastuksissani!
RISTO. Pääsen minä, en ole huonompi kuin muutkaan. Eikä ihmiseltä muuta vaadita kuin uskoa. Ja minä uskon, uskon totisesti. Varmaan pääsen, jos vain annat aikaa rukoilemiseen. HOMSANTUU. Niinpä rukoile. RISTO. Etkös laukaise ennenkuin olen sanonut amen? HOMSANTUU. Aloita, muuten jo laukaisen. RISTO. Minä aloitan, minä aloitan! Kun vain muistaisin jotakin ulkoa. Ei ei johdu mitään mieleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät