Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Uskallapas vain suututtaa minua!» huusi naisen ääni. »En tule», huusi toinen ääni, »en vähääkään välitä, oletko vihainen vai et.» »Etkös vain tulekin sieltä pöydän alta! Revin silmät päästäsi!» »Minä olen herra huoneessani eikä täällä ole akoilla mitään sananvaltaa.» »Tule esiin, pelkuri! Senkin vaivainen porusäkki!»
Samassa kuului oven suusta päin kummallinen rupsahdus. "Herrainen aika! Mikä se oli?" huudahtivat eukot yhteen ääneen. "Oliko lapsen päällä ristiä?" kysäsi Maija. "Etkös sinä pannut?" kysyi Marjetta vapisevalla äänellä. "Enhän minä onneton sitä muistanut, voi, voi!" valitti maalarin Maija masentuneena.
"Tiedätkös, Antti, miten kolmannelle karhulle kävi?" "En tiedä, mutta sen me huomenna pyydämme, jahka tulee päivä, sillä jäljet kyllä näkyvät; ja se onkin oikea karhu, tiedä se, ole siitä huoleti." "Etkös kuullut, että minä ammuin?" "En." "No, tulehan katsomaan." Nähdessään suuren kauniin karhunnahan Antti seisoi tuokion ääneti, mutta remahti sitten äänekkääseen nauruun.
Ja täällä meidät tuntee joka pensas, jok'ainoa puu näyttää niin tutulta. Etkös tunne minua?" virkkoi hän jälleen, katsoen ylös puuhun. "Voi, jospa voisit puhua! Jumalahan sinutkin on luonut, niin miks'et sitten osaa puhua? olethan hyvästi tuntenut isäni ja äitini, miks'et voi sanoa, minkä neuvon he mulle antaisivat? Voi armas isä, voi armas äiti, minun on niin haikeata lähteä pois.
Niin pian kuin Ville ovea aukasi iltahämärässä työstä palattuaan, huusi Maria hänelle jo vastaan: Kuules, hyvä ihminen, kun patruuni laittoi sinua hakemaan luokseen. Kuka patruuni? Oppman, herra jesta. Vai niin. Mitä hän minusta? Ville laski levollisena hattunsa naulaan. No, en tiedä. Sitähän tässä kaiken aikaa olen ihmetellyt. Etkös kysynyt sanan tuojalta? En hoksannut.
"Kylläpä se asia koettanee sinun lääkärintaitoasi", virkkoi Ramorny; "sillä etkös tiedä, että meidän taistelijamme, jos hän joutuu tappiolle eikä kohta kaadu tanterelle kuoliaksi kuin kivi, tulee laahattavaksi pois sieltä kantapäistä vetäin, ja sitten, todistettuna murhamiehenä, hinattavaksi ylös hirsipuuhun ilman sen enemmittä mutkitta.
Milloinka sinä opit sen panemaan paikoilleen? Elä jätä tauluasi siihen! Eihän sen paikka siinä ole. Ui, miten likaiset kädet sinulla on! Missä ihmeessä sinä olet itsesi tuommoiseksi töhrännyt? Et saa istua sillä tuolilla; paikallahan sinä sen säret. Lapsiparka, minkä näköinen sinun tukkasi on! Mene paikalla sukimaan! Etkös näet taas ole repinyt vaatteitasi! Hyvä ihme, minkälainen tuo poika on!
"Niin ihmiset sanovat, ja taidanpa se ollakkin. Kyllä kai. Mutta olenkos kenellekkään koskaan pahaa tehnyt? Tuosta laudan-kappaleesta tulee pokka-pöytä. Sillä, etkös näe, se on ruumiin arkusta?" "Herra Jesta, mitä sanot, Repekka? Ruumiin arkusta ... ja pokka-pöytä! Mikä on pokka-pöytä?" "Se on noita-kapine". "Noitakapine!" "Niin, ja kelpo kapine se onkin.
"Hän valehtelee ja minun tekisi mieleni survoa hänet mäsäksi huhmaressa!" sanoi Olivier Proudfute. "Mitä? Etkös siis koskaan ole kertonut hänelle semmoisesta kohtauksesta?" "Mitäs siitä jos niin teinkin?" sanoi lakintekijä. "Vaan eikö hän vannotulla valalla luvannut, ettei kenellekään muulle kuoleman-alaiselle kertoisi, mitä hänelle olin jutellut?
"Hyvää huomenta, Liina!" sanoi kirkkoherra, vihdoin sisään tuleva. "Jumalan kiitos, että taas olen kotia pääsnyt!" Hänen oli nyt vähän työläs vapauttaita raskaasta matkaturkista, jonkatähden rouva riensi auttamaan häntä. "Makaako Edvardi vielä?" "Ei, hän on metsästämässä. Minä lähetin hänen sinua vastaan. Etkös ole kohdannut häntä?" "En!"
Päivän Sana
Muut Etsivät