Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Etkös etkös onnellinen! Nora. En, ainoastaan iloinen. Ja sinä olet aina ollut niin kiltti minua kohtaan. Mutta meidän asuntomme ei ole ollut muuta kuin leikkitupa. Tässä olen minä ollut sinun nukkivaimonasi, niinkuin minä kotona olin isän nukkilapsena. Ja lapset, ne ovat taasen olleet minun nukkeinani.
Molemmat nuorukaiset vähän silmäilivät toisiansa, ja se iloinen sanoi kätensä tarjotessa: "Hyvää päivää, toverini! etkös tunne minua Mölhönen siitä, kun koulumestarin opissa kävimme?" Mölhönen seestyi, mutta vastasi tylysti: "luulenpa tosin nimesi olihan Vaaranen." "Niin on vieläkin nimeni!" vastasi tämä, "ja olen vakava kun vuori."
Täällä ei saa polttaa! sanoi toinen huomatessaan, että vaunussa oli tupakanpoltto kielletty. Strunt... äi se mitta ... vi röka bara! Etkös näe, että siellä on rouvasihminen... Hva fan! Inte fins här några fruntimmer. On se ... siellä istuu yks rouvasihminen ... sillä on hattukin päässä. Ja, min sann, du har rätt. Hän pitää hatun päässään!
ANNA. Kyllä minä niistä huolen pidän, jos mennä tahdot. ANNA. Niin oikein totta, etkös tahdo mennä? ELLI. Pääsenkö minä? Voi, herra, kuinka hauskaa. Mutta ANNA. Mitä nyt? ELLI. Sinä itse, Anna? Etkö sinäkin olisi ennemmin ? Ei minun tee mieleni; eikä siellä kukaan minua kaipaa. ELLI. No, mitä siihen tulee, vähemmin kai siellä minua kaivataan kuin Annaa. ANNA. Elä sano.
Etkös ole, ihmisparka, aivan arka, Koskas itket päivät yöt, Koska suret suuttumatta, puuttumatta Muistain tuonen murhatyöt. Tapa vanha tappavalla vierahalla Luojan laitoksen perään: Hyvät, huonot lapsinensa, lankoinensa Syöksee, sulloo maan poveen. Syöksee, haaskaa, särkee, sortaa, maaksi murtaa Hirmukourilla kovin; Turhat toivot, toivotukset, voivotukset Parkusuussa pelkurin.
Luulitko ehkä olevasi ensimmäinen? Ja ensi kesänäkö tuot taas uuden? Luuletko ehkä olevasi viimeinen? Miksi minut sitten ollenkaan tänne toit? Minäkö toin? Etkös itse pyrkinyt? Etkös itse syliini juossut? Marjan uhka katkesi. Shemeikka hellitti hänen kätensä, ja hän lyykähti kivelle. Minne minä nyt täältä joudun? itki hän.
"Kukahan nyt tulee vielä tänä aikana illalla?" sanoi Margareta, auaisten oven, ja Richard Norman seisoi hänen edessänsä. "Etkös tunne minua enää, Margareta", sanoi hän, sillä tämä katsoi häneen niinkun vieraasen. "En", vastasi hän, "en voi sanoa tuntevani, ja kuitenkin tuntuu ääni niin tutulta, vaikk'en ensinkään tunne kasvoja". "Oletkos unhottanut Richard Norman'in sisaresi Marian miehen?"
"Etkös luule, kultaseni, Jumalan olevan läsnä kaikissa tapauksissa, jotka Häntä mielyttää, jotka ovat tahtonsa mukaan?" "Luulen kyllä, mutta ajatelkaamme nyt ainoastaan Hänen päällensä!" "Sinulla on oikein, Josefina, niinkuin ainakin. Istummeko tähän penkkiin?"
Enkä huokaise minä Herran Jumalan luokse kertaakaan, ellen huokaise sinunkin puolestasi. Ja etkös sinä, Eeva parka, vielä ole virittänyt valkeata, jotta keittäisin edes makeaa velliä hänelle? Voi sua sentään! Ota nyt joutuun ja tee tuli ja jauha kahvia kanssa, kylläpä lämmin kupponen ei pahaa tehne väsyneelle miehelle, ei maar teekään. No jouduhan ihmisparka, joudu.
Hän selitti: »Mutta tämä Partanen hioo aina eukolleen viikatteen niin teräväksi, että sillä sen kun vain pyyhkii takukkoakin. Eivät siinä sivut kipeenny, jos nyt ei itseään järkiään tapa työllä ja koko päivää riehu selkä koukussa... Ja etkös sinä, Partanen, itse kallihekkin viikatteita?»
Päivän Sana
Muut Etsivät