Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Vaikk' ilon tappanut on tappiosi, Et silti Roomaan tullut pilkaksi: Sua ruhtinaallisest' on kohdeltava. Sanaani luota; katkeruus ei kaataa Saa toivoa; voi lohduttajas nostaa Sun goottein kuningatart' ylemmäksi. Lavinia, ethän tätä paheksu? LAVINIA. En suinkaan: aateluutennehan takaa, Ett' tarkoituksenne on siivo, vakaa. SATURNINUS. Lavinia, kiitos! Tulkaa, roomalaiset!
Kirkas päivä loistaa akkunasta, Tämän luona linnut laulavat, On kun soitto kuuluis taivahasta, Enkelit mun luonain oisivat. Luojain! mulle tarjoot lohdutusta, Sua kiitän, käyden polvillein; Voi! voi taivaallista ihastusta, Jonka saanut ompi sydämein! Kallis ruusu. Neito! Sull' on ruusu kallis, Se on taivaas kauniste; Ethän sä sen kuolla sallis, Sitä hoida, suojele!
"Mutta, poika", sanoi hän, äkisti kääntyen Emmerichin puoleen, "ethän pilkanne minua? Sitä en kärsi! Minä tiedän, ett'et ole hyvässä sovussa voudin kanssa, ja niin..." "Enoni, luuletkos todellakin minua valhettelijaksi ja panettelijaksi?" huudahti Emmerich murheellisena. "Vaan jos minua uskot, taikka olet uskomatta, niin olet pian saava todistuksia siitä, että olen puhunut totta.
Ethän voi kieltää isoisäsi olleen kovan senvuoksi, että eräs suomalainen noita-akka oli antanut hänelle sormuksen. Sinäkin olet suomalainen; tiedät siis paljon enemmän kuin olet tietävinäsikään. Jos voisit hankkia minulle semmoisen noitakalun, en ollenkaan häpeäisi sitä käyttämästä. Silloin vasta minusta peikko tulisi; yksinäni valloittaisin koko Thornin. Sen voit tehdä sormuksettakin.
Heli, puhu sinäkin, ethän muulloin ole mykkä ollut, sanoppas, osaatko kaiken?" "Ka lukiiha mie siks osoasin kutakuinki, vain kirjuttoa miun ei soa putillee, sormet on jäykällaiset ku kaiken viikkautta täytyy roatoa mitä mitäki." Kaikki tytön sulous katosi yht'äkkiä opettajan mielestä, kun kuuli nämä murteelliset, raa'alla tavalla äännetyt sanat.
Seuraelämässä ei Villiam läheskään aina ollut häneen tyytyväinen. "Minun mielestäni sinun pitäisi voida tehdä itsesi enemmän huomatuksi kuin esim. eilen; ethän sinä lausunut melkein sanaakaan." "Mitä minun piti sanoa?
Mitä olisi sinulla minun kanssani tekemistä? Ethän vaan uskaltanekaan MAUNO. Sinuako toivoa? Ha, ha, ha! Olisinpa silloin mieltä vailla. ANNA. Sitähän minäkin. Välimme on siis selvä. MAUNO. Selvä kuin päivä ja musta kuin yö. Ei muuta kuin lippu liinaa ja lappu lautaa ja alloo! niiden kanssa hautaan. ANNA. Herra varjele, Mauno, kuinka sinä noin puhut? MAUNO. No, eikö ole totta?
Sanoihan Eemil juuri sen, mitä Heikki oli tällä omalla sydämellään tuntenut katsoessaan renkiä silmiin siellä maalla. Kun Heikki oli juuri päättänyt ruveta toisin ajattelemaan, niin nyt Eemil olisi taas sinnepäin. Ethän voi kieltää erotusta ihmisten välillä mitä tulee heidän kykyynsä, heidän sisälliseen voimaansa, hengen lahjoihin! sanoi Heikki taas yhtä ivallisesti.
»Mutta ethän sinä kohta ole enää mikään lapsi, ja jos sinä haluat, että sinua kohdellaan naisena, niin sinun täytyy oppia hillitsemään outoja tunnepuuskiasi ja kiivaita mielijohteitasi.
Marit kokki ja Torbjörg seisoivat kyökin kuistissa; talon kolme tyttöstä oli täydessä toimessa hevosen ja kuorman ympärillä ja kapteeni tuli itse alas portaita. "No, Iso-Ola! kuinka Pikku-Musta on jaksanut? Märkänä se on ja uuvuksissa, näen minä! Saitko univormuuni nappia?... Vai niin! No, ethän tupakkaa unohtanut? Ja kello sitte, taisivatko sitä korjata?
Päivän Sana
Muut Etsivät