Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025


"Matkustakaat te yksinänne Belgiaan, minä tahdon seisahtua tänne ja hakea isääni". "Frits", sanoi Witt, "ethän suinkaan tahdo jättää minua yksin onnettomuuteen?" Ja hän rukoili niin hartaasti Fritsiä jäämään vaunuihin. Mutta Frits astui ulos ja ovi suljettiin. Frits seisoi ulkopuolella. Juna vihelsi. Ukko Witt pisti päänsä ulos ikkunasta ja heilutti hattuaan. "Frits", huusi hän, "sananen vaan!

Paljon oli kuullut naisten hänelle sanovan, mutta ei kenenkään mitä tämä ja niinkuin tämä. Ei aio palata kotiinsa, vaikka se hänellä on! Lähtee ennemmin menemään, tietämättä minne! Hänestä on minulle vielä paljon iloa. Tulet toki mukaani, Marja! Ethän tahdo? Minä tahdon. Tahdotko? Sano, Shemeikka, ihanko totta tahdot? kuiskasi Marja hänen kaulaansa ripustautuen.

Näin sanoen Korintholainen kiristi ohjaksia, pakoitti ratsujansa astumaan hiljakseen ja katseli täynnä lempeyttä Ireneä silmiin. Tämä vastasi tähän silmäykseen sydämmellisesti ja hartaasti, mutta kyyneleet himmensivät hänen muuten niin loistavia silmiänsä. "Sano minulle jotakin," Korintholainen pyysi. "Ethän unhoita minua? Saanko pian käydä kesti-ystäväsi luona?"

»Ja sinä tahdot auttaa minua?» »Tahdon.» »Tule sisään, kun olet kukat poiminut, minä annan sinulle maljakon, josta puhuin. Hae minut Ledan huoneesta! Ethän ole enää suruissasi, kultaseni? »Glaukus, olen orja. Saako suru ja ilo minua liikuttaa?» »Sanotko niin! Ei, Nydia, ole vapaa! Vapautan sinut. Nauti siitä niinkuin tahdot ja anna anteeksi minulle, että halusin sinulta palvelusta

Puulta puulle kulki Ilpotar, uhria tehden ja lukujansa lukien hiljaisella hymisevällä äänellä, ja vieraat seurasivat mukana samaa tehden. Mutta kun näki vieraittensa uhreja antavan, virkkoi: Eihän vainajat vierailta vaatine ... tyytynevät siihen, mitä talo antaa. Mutta vieraat pyytämään: Antanethan meidänkin ... ethän kadehtine, jos meitäkin muistaa, kun sinulle hyvää suo. Vai kadehtisinko!

KULLERVO. Lähe pian! NYYRIKKI. Minä lähen. Ethän, hyvä ystävä, minua selkään pane, vaikka vähän nuhtelinkin sinua? Mutta siinä tarkoitin sua kohtaan hyvää. KULLERVO. Hyvää! Käy käpälämäkeen, jos elää tahdot?

Ethän sinä mitenkään voi tuossa matkustaa! Se käy kyllä, väitti Liisa hiljaisesti. Ja sisällähän me tulemme enimmän matkamme olemaan. Miksi et ostanut jakkua? kysyi Johannes vielä ikäänkuin matkien entistä isällistä ankaruuttaan. En raatsinut, hymyili Liisa. Säästin rahat tähän tarkoitukseen. Kuinka? Sinä aavistit siis jo silloin? Olen tätä jo pitkän aikaa aavistanut.

Ethän ole koskaan nurru-poika. TUOMAS. Ei koskaan, vaan aina reipas, aina niinkuin omassa talossansa. Enhän unohda tempausta, jonka hän teki tuossa ainoisessa melakassa Toukolaisten kanssa.

Ei ole koskaan niin pientä porsasta, ettei sen häntä kiekuroitse, virkkoi hän. Se on yhden tekevä, että olen nuori, minä voin ansaita monta penniä viulullani, jos vaan saan koettaa, ja nyt minä tahdon koettaa. Torger heitti päätään taaksepäin. Mutta ethän juuri paljon tunne koko tyttöä, sanoi isä, huomattuansa että Torger käsitti asian totiselta kannalta.

Kun äiti oli tuonut täyteen repun, sanoi Juha: Lähden tästä ja saatan ehkä viipyäkin. Olkaa tässä niin kauan. Tehkää Kaisan kanssa työt ja minkä apua tarvinnette, se ottakaa. Tuoss' on eloaitan avain, hinkalossa on rukiita, millä palkan maksatte. Ethän vain lähtene sen jälkeen? Senkö? Sen jälkeen lähden. Yksinäsi? Yksinäni toin hänet kerran ennenkin. Et tainnut saada toveria?

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät