Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Ethän aikone ruveta seurustelemaan ihmisten kanssa, jotka asuvat näin kaukana hienon maailman keskuksesta?" kysyin piloillani. "Ai'onpa kyllä; minä olen löytänyt aarteen aivan naapuri-talosta." "Saanko olla niin utelias, että kysyn miten tuon löytösi teit?"
"Mutta ethän sinä ole minun poikani". "Mutta minä voin tulla siksi". "Hm, orpanani. Se on totta, että sinä olet kelpo, hyväsydäminen poika, mutta sinusta sanotaan, että myöskin olet iso hulivili". "Siinä sanotaan oikein. Mutta eikö se juuri puolestani puhu? Jos en olisi ollut hulivili, seuraisi siitä, että vastedes saattaisin tulla siksi".
Isäntä tuli vielä enemmän uteliaaksi. "Ethän vaan aikone pois matkustaa?" "En, minä en matkusta mihinkään, minä vaan tuumin laittaa oman pajan." "No, mitä kaikkea sinä vielä mahtanetkaan laittaa, ainahan sinä puuhaat, niin kuin olisit koko poika paljasta tointa ja puuhaa!" Isännän silmät kiilsivät sitä sanoessa. "Niin, kyllähän minä puuhaan, vaan minun on vaikea puuhata.
Onpa sinulla kädessäsi noitten kummitusten kumppania," hän viittasi kala-haaviin, "vaan ethän niitä kuitenkaan pelkää." Vieläkin vähän säikähtyneenä seurasi Liddy pastoria, joka rohkeasti astui hengetöntä sotaväkeä kohden. Ja mitähän näkivät likemmäksi tultuansa?
Taas kaikki, kaikk' oli hiljaa. Mut uudet tuulet mun sydämmessäin ne tuutivat uutta viljaa. Ja taasen ma tartuin sauvahain ja sukseni sujutin jälleen. Mut usein, niin usein korvessain olen saanut ma huoata tälleen: »Oi, ethän sa kasvojas käännä pois, sinä Herra, ystävä, veikko, jos olikin suuri sun korpesi ja hiihtäjä jos oli heikko. Sinä käskithän ylemmä lentämään kuin siivet heikot kantaa.
»Ethän sinä vain, Elisabet, kuvitelle, että se, mitä nyt tunnet, on poikkeus kaikkien muiden kihlautuneiden tunteista; kaikki tyynni ne sinä aikana ovat yhtä rakastuneita. Ei sitä voisi jälkeenpäin uskoa»... pääsi häneltä hairingossa. »Jos tietäisin, ettei tätä kestä», puhkesi Elisabet intohimoisesti vastaamaan, »niin purkaisin kihlauksemme vielä tänä päivänä!»
Ja ilman haluakaan, sillä kuljethan nyt kuitenkin mukana, niinkuin lippu tangossa, niinkuin keulakuva laivassa, aina näkyvissä, edellä ja yllä. Ethän ole kenenkään niinkuin minun, kenen olletkin. Et ollut määrätty minulle sitä varten, kuin olin toivotellut. Sinun tarkoituksesi minulle oli ollut toinen. Elämälläni oli ollutkin toinen määrä. Olit tullut tielleni suunnataksesi sen siihen.
Hyvästi, Polle! Hauskaa joulua! Ethän sinä sille joululahjoja antanutkaan, sanoi Heikki, kun he olivat tulleet tallin eteen yläsillan ja luukun kautta ja Heikki taas istui kelkassaan. Enkö antanut kun hänen mielensä kevensin ja sydämensä sulatin! Nyt se sitä kesään asti muistelee. Muistaakohan sen? Hevosella on hyvä muisti.
"Hän on Levangerissa, äiti, hän on Levangerissa, hän tulee pian jäljessä," lausui poika viimein vilkkaasti. "Ei, Olli, hän ei ole Levangerissa," sanoi äiti; "sinä valehtelet, Olli ... ethän sinä ole koskaan valehdellut minulle ... nyt on tapahtunut jokin onnettomuus!"
Hermostumista vaan. JUSSI. Sinun täytyy saada lasi viiniä. MAIJU. Ehkä se tosiaan vahvistaisi. HANNA. Voi, kun ei satu olemaan kotona. MAIJU. No, antaa sitten olla. JUSSI. Ei, minä menen hakemaan. HANNA. Ethän pääse puotiin enää näin myöhällä. JUSSI. Kyllä minä tiedän mistä saan. Odotatte vaan pikkuisen aikaa. Minä olen tuotapikaa takaisin. MAIJU. Elä huoli mennä, Jussi.
Päivän Sana
Muut Etsivät