United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ethän sinä sille joululahjoja antanutkaan, sanoi Heikki, kun olivat tulleet tallin eteen yläsillan ja luukun kautta ja Heikki taas istui kelkassaan. Enkö antanut? kun mielensä kevensin ja sydämensä sulatin! Nyt se sitä kesään asti muistelee. Muistaakohan se? Hevosella on hyvä muisti.
Hyvästi, Polle! Hauskaa joulua! Ethän sinä sille joululahjoja antanutkaan, sanoi Heikki, kun he olivat tulleet tallin eteen yläsillan ja luukun kautta ja Heikki taas istui kelkassaan. Enkö antanut kun hänen mielensä kevensin ja sydämensä sulatin! Nyt se sitä kesään asti muistelee. Muistaakohan sen? Hevosella on hyvä muisti.
Kuule, milloin sinä aloit minua oikein rakastaa? Silloin kun sinä soitit viulua ja minä säestin. Sinä sanoit, ettei kukaan ole sinua niin tunteellisesti säestänyt. Entäs sinä? Minä heti kohta kun sinut ensi kerran näin ... nuo sinun suuret, ruskeat, uskolliset silmäsi... Kyytiä viemästä palaava hollipoika oli saavuttanut meidät ja hän alkoi kelkassaan ajaen takanamme laulaa.
Mutta katsellessaan reslaansa hän muistikin, että siellä on tavaraa, ja tarkasteltuaan varaston hän tuli hyvin iloiseksi. Oli paljon tavaraa! Ei koskaan ollut näin runsaasti ollut hänen kelkassaan. »Nyt äiti on hyvillään. Sanoo: Iikka raukka.» Hän porhalsi juoksuun. Yhtä painoa lasketti tiehaaraan saakka, josta hän ennen oli poikennut metsään ja kotimökille.
Hän oli vast'ikään seitsemäntoista vuotta täyttänyt. Iho oli hänellä hieno, melkein läpikuultava; tukka tuuhea, vaaleankeltainen; silmät suuret, taivaansiniset. Hän oli ylhäisemmän kansakoulun läpikäynyt ja ollut viime talvena kiertävässä käsityö- ja kutomakoulussa. Monta monituista kertaa oli Samu häntä pienenä lennätellyt talvella kelkassaan, kesällä pikkuisissa käsikärryissään.
Kiroten ruotsalaisten petollisuutta palasivat takaa-ajajat onnettoman äidin kanssa rantaan takaisin. Onnellisesti saapui Bertelsköld poikaa kelkassaan työntäen vastaiselle rannalle. Heikko kuuvalo edisti hänen rohkeaa tekoaan. Ruotsalaisten leirissä luultiin hänen jo hukkuneen. Ilta pimeni ja sitä mukaa pimeni kuninkaan muotokin.
Ne matkustajat oliwat kaksi waimonpuolta, jotka jalkapatikassa tuommoisella ilmalla myöhään illalla samosiwat, wetäen kelkkaa perässänsä; toinen heistä näytti olewan jo jotenkin wanha, mutta toinen wasta noin puoli=ikäinen ihminen. Heidän kelkassaan ei näkynyt olewan muuta kuormaa, kuin joitakuita wanhoja waateriepuja. He näkyiwät olewan umpimielisiä ja ensi alussa ei puhunut kumpikaan mitään.