Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Hurjailemalla, kuten sen ajan pojatkin, näkyi itselleen aikovan mainetta hankkia, ei mistään aidoista väliä pitänyt. Tuosta tytöstä oli koko toverikunta paljon pitänyt, se oli niin aatteen, niin hengen mukainen. Sannassa ei ollut mitään hienoa, hillitsevää, hän oli komea, kiihoitteleva. Siitä pojat pitivät. Esakin oli erittäin pitänyt, ja viime aikoina useinkin sinne yöpynyt.
Iikan Antti ei ottanut kuulevaan korvaan tätä puhetta, näytti vain haluavan vetäytyä takapuolille. Esakin jätti välille sattuneen riidanhaasteen sikseen ja palasi uudestaan äskeiseen. »Mitähän varten te oikein sieltä lähditte?» hän kummastellen kysyi. Sepä vasta kysymys! Ei siihen kukaan osannut vastata.
"Lämpimät on nyt Luoja ilmat antanut, kun milt'ei hikeen käynyt, vaikka ei tarvinnut soutaakaan", sanoi Kalle rinnallaan astuvalle Esalle, ikäänkuin puolustuksekseen. "Ovathan nuo tällä kertaa olleet säysy-ilmat, mut kyll' oli keväästä kolkkoa", myönsi Esakin Kotilan kohdalle päästäessä ja lisäsi: "eiköhän heitetä konttia tähän taloon?"
Jopa viritti Esakin laulun: Viina on puhdasta ja kirkasta, saattaa ihmisen iloiseks'; Pikari se kiiltää, viina se välkkyy, mieleni tulee niin iloiseks'. En tiedä oliko laulu paikalla sepitetty vai muististako se laulettiin.
Esa katseli ihmeissään, käski muorin ensin itse ryypätä. Ja muori ryyppäsi, näytti, ettei siellä myrkkyä ole. Sitten Esakin ryyppäsi. Muori rupesi siunailemaan ja oikein kauniisti puhumaan: häntä on ruvennut oikein pelottamaan, että mitä se makaa. Tutkaili kipuja, kysyi, että sitä ryöstöäkö se murehtii?
Ei ollut sinä iltana Kalle Kelvottomassa miestä, niinkuin ennen, kompasanoilla toisia huvittamaan. Pari kertaa hän koetti pinnistää jotakin sukkeluutta ilmi, mutta koetus onnistui niin huonosti, että Riitan kanssa tanssiva Nokkalan Esakin sen tyhmyydeksi huomasi, mitä sitten muut.
Niin Karhun Esakin ... ja niit'on ollut parikymmentä. Vaivaiset veivät kaksi, uuhen ja karoon... Olikin niin hirvittävän suuri karoo, pumpsilainen ... ja riivatut veivät.» »Paraita valitsivat... Ja kyllä niitä olikin suuri joukko. Sitten ne vain olivat syöneet niitä lihoja Mäkitoiskassa ja siellä, vaivaiset, ottaneet itse kaikki viilipytyt lautaselta ja talonväen ajaneet kankaalle, ne rakkarit.
Samoin teki Esakin lisäämällä, kannuansa uhkaavasti heilutellen: Ja minä kun olisin tällä kannulla vetäissyt, niin sarvet siltä olisi pitänyt katketa! Niin he alkoivat saada rohkeutta. Pelko tosin kyti alla. Esa uhkaili: Ja vaikka mikä tulisi, niin minä en pelkää... Vaikka tulisi vielä isompi härkä, niin minä vain löisin, ja sitte kun se menisi pakoon, jotta metsä vain ryskäisi.
»Lähdetään nyt, emme suinkaan me tässä rupea riitelemään.» Esakin jo alkoi malttaa mieltään ja lähti Ellan perään kävelemään. »No en minä riidellä tahdo ... enkä paljon pane väliksi vaikka riidelläänkin. Tietäähän sen ainakin puoli maailmaa, etten minä pane vastaan muuta kuin mahdottomia.»
Pelkoansa salatakseen Otto lausui: Eipäs tohtinut silloin puskea Immosen härkä...! Vai tohtiko? Se nosti hieman luontoa. Esakin jo kehasi: Ei tohtinut...! Tahi jos olisi tullut ladon katolle, niin olisi nähnyt... Vai eikö olisi? Olisi... Ja kun minä tällä tuopilla olisin oikein sivaissut otsaan, niin koko pään olisi pitänyt haleta! nosti Otto pelokasta mieltänsä edelleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät