Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kävikö laatuun ... ja oliko siinä mitään väärää? "En sitä itsepuolestani kysy", jatkoi hän levottomasti liikkuen; "mutta jos oikean vastauksen saisin, olisi siitä hyötyä sekä minulle että muille". Pappi tuijotti häneen kauan ja ankarasti; hän loi silmänsä alas, eikä voinut istua levollisena. "Josko se on oikein!" huudahti viimein pappi. "Epäiletkö sinä jos se on oikein pettää perkelettä?"
Jos kerran häntä rakastat Josko? mitä tarkoitat? Epäiletkö? Etkö usko minun häntä rakastavan? ja Lauri tarttui Anteroa käsipuoleen ja puristi sitä niin, että koski. Uskon, tietysti uskon, kuinka en uskoisi, kun sen kerran itse sanot? Mutta mistä tuli suuhusi se jos? Panit siihen erityistä painoa. Enhän pannut, minä vain tarkoitin...
He istuivat kumpikin perässä, Arvi hoiti konetta. Oh, jospa elämämme tulisi onnelliseksi! puhui Arnold. Epäiletkö sitä, Verner? sanoi Ester havahtuen ajatuksistaan. Välistä, kun tuntuu raskaalta ja yksinäiseltä, vastasi Arnold.
Eihän mies niistä asioista paljoakaan ymmärrä. No, se on tiettyä!... Ei toden totta ne miehet sellaisesta ymmärrä yhtään mitään ... ei niin tippaakaan! Kyllä vaan akkaväki paremmin pystyy miesten töihin. Sen minä sanon. Mahtaako niinkään? Epäiletkö?... No, kyllä minä näytän sen toteen.
En osaa laulaa, En tanssiss' uhkeilla; on mairit mulle Ja hienot pelit vieraat; niissä taidoiss' On kreikkalaiset ovelat ja liukkaat. Mut varo, noissa viettehissä vaanii Sulavasuinen, mykkä perkele, Pääkiusaaja. Mut vältä kiusausta! CRESSIDA. Mun tahtoani epäiletkö?
"Mutta minä vannotan sinua kaikkien maanalaisten jumalien nimessä: älä nyt kadota sitä järjen hiventä, jonka kristityt vielä ovat jättäneet päähäsi. Edessäsi on joko ehdollinen tai ehdoton perikato epäiletkö, mikä sinun on valittava? Enkö jo sanonut sinulle, että olet surman oma, jos haavoitat Augustan itserakkautta? Kautta Hadeksen!
HERTTUA. Puku, ääni, muoto yks, mut kaksi miestä; Vain silmän haire, joka on, eik' ole! SEBASTIAN. Antonitko? Rakkahin Antonio! Mitk' onkaan tuskan hetket mulla ollut Sen jälkeen kuin ma sinut kadotin! ANTONIO. Sebastianko te? SEBASTIAN. Sit' epäiletkö? ANTONIO. Miks itsestänne kahdajaon teitte? Omenan puoliskotkaan niin ei yhtä Kuin nämä kaksi. Kumpi on Sebastian? OLIVIA. Ihmetten ihme!
Hän pani ompeluksensa syrjäpuoleen, niinkuin hänen oli tapa, kun totisesti keskustelimme jotakin, ja kuunteli minua koko huomiollansa. "Rakas Agnesini, epäiletkö, että olen todellinen ystävä?" "En!" vastasi hän, kummastuneelta näyttäen. "Epäiletkö, että olen, mitä aina olen ollut sinua kohtaan?" "En!" vastasi hän, niinkuin ennen.
»Väkevä olet, nuorukainen», puhkesi neitonen viimein puhumaan, »mutta tiedänpä erään, joka on sinua vielä väkevämpi». »Kukahan tuo olisi?» kysyi Pellervoinen, joka yhä jatkoi työtään. »Se on Tuulen tytär, tai toisin sanoen minä, jos sen muuten tietää tahdot», vastasi neito. »Sinäkö?» kysyi Pellervoinen pilkallisesti hymyten, ja nyt hän ensi kerran loi silmänsä tyttöön. »Epäiletkö?»
Niin ethän? vastaa! Vaiti olet... vaiti?... Sua rakastin ma muinoin, Sigrid Stålarm. Vait olen, mieltäsi en murtaa tahdo. Siis tehnyt olet tuon? Viel' epäiletkö? Oi, jos nää synkät holvit raukeaisi, Ja mielet särkyneet jo rauhan saisi! Juhani kätes anna. Kurjaa sua! Nyt halveksimaan opetit sä mua. Mun janoo miekkani, mut sit' ei saa Katalan vangin veri saastuttaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät