Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Näin istuiss' aikahan menneeseen Pois kauvas miettehet lentää, Pois kauvas aikahan kultaiseen Ja vedet poskille entää. Ain' ollut näin ei hän yksinään; Häll' oli poikansa silloin; Nyt missä lie, mihin viipyikään? Taas hänet nähnehe milloin? Se häll' oli kallehin kalleus, Pimeässä silmien valo, Se kurjuudessakin lohdutus, Se päivän koittavan salo.
Sulhon palatsihin saakka Vyörii viljo väentungos; Siellä alkaa häidenvietto, Uljas, vanhan tavan lainen. Ritarleikit, riemupidot Vaihtelevat vuoroitellen; Joutuisasti entää aika, Kunnes ilta hämärtävi. Salihin nyt tanssiin työntyy Juhlapäivän ylhät vieraat; Lampunvaloss' äilehtivät Heidän loistovaattehensa.
Niin vienosti ja tummaan välkkyväinen On ihmishenki, korkein käskyläinen, Luojahansa verraten. Kun päiv' on kirkas, paisteinen, Niin pääsky pilviin entää, Vaan kun on taivas pilvinen, Se läsnä maata lentää. Niin toivot, riennot ihmisen Ne nousee, laskee jällehen. Kah, punapilvet mustain alle tunkee! Kah, ruskonenkin yöhön uppoaa!
Rakastava. Päivä laskee, ehtoo saapi, Kaste maita vilvottaapi, Ruususiivill' ilta lentää Laaksoloihin tuttaviin. Lemmen nuoli riutuessa, Ikkunassa avoimessa Istuu Selma, silmä entää Maille ympäriin.
Sankari Sääksmäen vienojen vesien, mestari menneiden, kauniiden kesien, muinahisuuden, Suomenkin uuden! Niin, Ville Vallgren! Aatoksemme lentää nyt päiviin, joita tuskin muistat sa. Elämä vierii, elonhetket entää, mut sama lienet ollut poikana, Sinä ikuinen poika ja laps, vaikk' oletkin valkeahaps. Hän meist' on ehjin!
On tuttu se tie, Jot' iloiten kotiinsa lentää. Mut missä nyt äitinsä lempeä lie? Hän poissa on. Riemun pois kaipaus vie, Ja kyyneleet silmihin entää. Ken tuleepi?
Se tulee niin lähelle, että tuntuu kuin täytyisi sen tieltä peräytyä, se on ihan tuossa salama leimahtaa, välkähtävä, repäisevä salama, maata tärähyttää ankara jymäys ja se jyrinä kiiriskelee kauas pitkin maita, entää joka vuorenloukkoon, joka soppeen, tuhansin kerroin kaiuttaen kaiken seudun. Heikki sulki ikkunan, joka oli päästä säpeistään, kun tuuliaispää siihen ennätti.
"Nyt palajaa myrsky takaisin", sanoi Pilviparta honka. "Paras on, että laulamme pikkusen, niin on oksillani jotain miettimistä." Ja niin rupesivat he laulamaan myrskyssä: Syvään maan Sisustaan, Kauas aikain hämärään Juuret käy, Niit' ei näy Myrskyt saavan järkkymään. Talvi entää, Kesä kanssa, Vuodet lentää Lentoansa, Ihminen Alkuns' saapi, Katoaapi, Mepä sentään Seisomme.
Salotki silloin siintelivät, Kukkaset rannat, somerot sannat; Kaikkipa mulle hymyilivät. Sävel: "Tuulo entää Lehtohon j.n.e." T
Isäni on valmis heitä noutamaan ja me lähdemme kolmella hevosella. Yhtenä vilinänä menee koivun vesat ja pajupensaat silmissämme, meidän ajaessa, sillä me ajamme hengen edestä eikä kauan kestä ennen kuin jo olemme Kempeleessä. Kempeleestä lähtee paljo hevosmiehiä kaupunkiin, sillä sana on tullut: Tulkaa avuksi! Me riennämme kaikella kiiruulla kaupunkiin, niin kuin vaan hevoset entää.
Päivän Sana
Muut Etsivät